Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Johannes vain
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eeva Joenpellon viimevuotinen romaani "Veljen varjo" oli poikkeuksellinen lahjakkuudennäyte - "harvinaislaatuinen ilmestys kirjallisuudessamme", kirjoitti Kai Laitinen HS:ssa. Nuoren kertojan uudessa romaanissa on keskeisenä henkilönä maalaiskylän idealisti, hyväsydäminen kauppias, joka hiljaisen itsepintaisesti varjelee unelmaansa avioliiton ja karttuvan omaisuuden tuomalta arjelta. Raikas ja runollinen ilmakehä ympäröi hänen tarinaansa, jonka taustana elää pieni eteläsuomalainen kylä hiljaisia tapahtumiaan.
(WSOY)
- - -
Johannes vain ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1952.
Hienosti oivaltava psykologinen romaani, jonka taustan on pieni kyläkunta läntisellä Uudellamaalla, päähenkilönä Johannes, kauppias, hiljainen mies. Johannes on hyväsydäminen idealisti, maalaiskylän ”rakkauden apostoli”, jonka kohtalona on väistyä voimakkaampien ihmisten tieltä. Hänen on tehtävä valinta, johon kuuluu myös yksinäisyys. Mutta ”siinä oli kaikki ja yllin kyllin, jokaiselle rikkautta täysin määrin. Ei tarvinnut lopultakaan muuta kuin valita vain valita oma osansa."
(takakansiteksti)
- - -
Johannes vain ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1952.
Hienosti oivaltava psykologinen romaani, jonka taustan on pieni kyläkunta läntisellä Uudellamaalla, päähenkilönä Johannes, kauppias, hiljainen mies. Johannes on hyväsydäminen idealisti, maalaiskylän ”rakkauden apostoli”, jonka kohtalona on väistyä voimakkaampien ihmisten tieltä. Hänen on tehtävä valinta, johon kuuluu myös yksinäisyys. Mutta ”siinä oli kaikki ja yllin kyllin, jokaiselle rikkautta täysin määrin. Ei tarvinnut lopultakaan muuta kuin valita vain valita oma osansa."
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Päähenkilöt
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Johannes istui kirjoituspöytänsä ääressä ja katsoi ulos. Ei ollut paljon mitään katsottavaa, harmaa, tihkuinen ilta, sulamattoman lumen valkoiset viivat pellonojia myöten, sähköpylväiden mustat piirrot taivasta vasten. Ei nähnyt edes pitkälle, sen verran vain, että katse palasi pian kämmenen alla olevaan tilikirjaan.
Siis, hän otti kynän käteensä ja kirjoitti mitä kirjoitettava oli:
5/4. Sumua. Iltapäivällä tuulta. 1 220:-.
Sitten imupaperi laatikosta ja valmista oli. Nyt hän ryhtyi niputtamaan sadanmarkan seteleitä ja kymmenenmarkkasia ja teki markoista pitkiä tötteröitä, kaksikymmentä rahaa kussakin. Se oli pientä jokailtaista näpertelyä, ei aivan tärkeätä, mutta jotakinhan ihmisen piti tehdä. Ja sitä paitsi, niin oli tehnyt isäkin.
Siis, hän otti kynän käteensä ja kirjoitti mitä kirjoitettava oli:
5/4. Sumua. Iltapäivällä tuulta. 1 220:-.
Sitten imupaperi laatikosta ja valmista oli. Nyt hän ryhtyi niputtamaan sadanmarkan seteleitä ja kymmenenmarkkasia ja teki markoista pitkiä tötteröitä, kaksikymmentä rahaa kussakin. Se oli pientä jokailtaista näpertelyä, ei aivan tärkeätä, mutta jotakinhan ihmisen piti tehdä. Ja sitä paitsi, niin oli tehnyt isäkin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
176