Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Puutarhakatu 50
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Elämänläheinen, realistinen romaani 1930-luvun ja sotavuosien Tampereelta - puutalojen ympäröimästä pihayhteisöstä, joka tuli lukijoille tutuksi jo kirjailijattaren edellisestä teoksesta "Menneet kukinnat". Nyt on nuori polvi astunut ajan levottomiin vaiheisiin: päähenkilönä on Kuuselan perheen Leena, jonka kasvu orpotytöstä kypsäksi naiseksi tapahtuu kahden miehen läheisyydessä ja silti uljaassa yksinäisyydessä.
(Tammi)
- - -
Helvi Erjakan edellinen romaani ’Menneet kukinnat’ oli rakkaudentunnustus muistoissamme elävälle, häviävälle pikkukaupunki-idyllille. Teos todettiin paitsi huomattavaksi taiteelliseksi voitoksi myös onnistuneeksi aluevaltaukseksi kirjailijalle, joka näin ilmeisesti oli löytänyt täysin oman aihepiirinsä. Kasvava Tampere ja sen laidalla sijaitseva Puutarhakatu 50 esittäytyivät lukijalle ensimmäisen maailmansodan ja 1920-luvun nousukauden arkisena, läheisenä todellisuutena; romaanin ihmiskohtalot syöpyivät mieleen ja jäivät tutuiksi.
Puutarhakatu 50 on – ympäristön samankaltaisuudesta huolimatta – täysin erillinen, uusi romaani. Aika on nyt muuttunut ja pihayhteisön nuori polvi astunut täysikasvuisena 1930-luvun toiveikkaisiin vuosiin. Tutut perheet – Lehtoset, Alaset, Korhoset ja Nordgrenit – asuttavat tosin edelleen pihan rakennuksia, mutta nyt on kysymys pojista ja tyttäristä – heidän leikeistään, koulunkäynnistään, rakkaussuhteistaan ja avioliitoistaan. Tulle vihdoin sekin aika, jolloin samat pojat miehuutensa parhaina päivinä kokevat sodan ja sen kohtalokkaat seuraukset; koittaa nykyhetki, jolloin tyttäret kesken kypsimmän kukoistuksensa yht’äkkiä havaitsevat olevansa yksinäisiä naisia, leskiä tai hylättyjä, ihmisiä jotka elävät muistoistaan ja arkisesta aherruksesta.
Näissä uusissa, levottomissa ajan vaiheissa kohoaa romaanin päähenkilösi Kuuselan Hilman ottotytär Leena, jonka kehitys orvosta, yksinäisestä tytöstä kypsäksi, kohtalostaan tietoiseksi naiseksi jo yksinään riittäisi uljaan kertomuksen aiheeksi. Hänen ympärilleen tekijä kuitenkin vielä ryhmittää joukon kiinnostavia henkilöitä, joista varsinkin Leenan aviomies Jaakko Lehtonen sekä ongelmallinen Kössi Korhonen jäävät askarruttamaan lukijaa järkyttävinä esimerkkeinä sodan runtelemasta miespolvesta.
Jälleen kerran Helvi Erjakka osoittaa voimansa ihmisten arkisen todellisuuden kuvaajana. Hänen uusi teoksensa on luja ja elämänläheinen – paikoin realistisen hauska, paikoin hätkähdyttävän kipeästi nykyhetken ongelmia koskettava.
(takakansiteksti)
- - -
Helvi Erjakan edellinen romaani ’Menneet kukinnat’ oli rakkaudentunnustus muistoissamme elävälle, häviävälle pikkukaupunki-idyllille. Teos todettiin paitsi huomattavaksi taiteelliseksi voitoksi myös onnistuneeksi aluevaltaukseksi kirjailijalle, joka näin ilmeisesti oli löytänyt täysin oman aihepiirinsä. Kasvava Tampere ja sen laidalla sijaitseva Puutarhakatu 50 esittäytyivät lukijalle ensimmäisen maailmansodan ja 1920-luvun nousukauden arkisena, läheisenä todellisuutena; romaanin ihmiskohtalot syöpyivät mieleen ja jäivät tutuiksi.
Puutarhakatu 50 on – ympäristön samankaltaisuudesta huolimatta – täysin erillinen, uusi romaani. Aika on nyt muuttunut ja pihayhteisön nuori polvi astunut täysikasvuisena 1930-luvun toiveikkaisiin vuosiin. Tutut perheet – Lehtoset, Alaset, Korhoset ja Nordgrenit – asuttavat tosin edelleen pihan rakennuksia, mutta nyt on kysymys pojista ja tyttäristä – heidän leikeistään, koulunkäynnistään, rakkaussuhteistaan ja avioliitoistaan. Tulle vihdoin sekin aika, jolloin samat pojat miehuutensa parhaina päivinä kokevat sodan ja sen kohtalokkaat seuraukset; koittaa nykyhetki, jolloin tyttäret kesken kypsimmän kukoistuksensa yht’äkkiä havaitsevat olevansa yksinäisiä naisia, leskiä tai hylättyjä, ihmisiä jotka elävät muistoistaan ja arkisesta aherruksesta.
Näissä uusissa, levottomissa ajan vaiheissa kohoaa romaanin päähenkilösi Kuuselan Hilman ottotytär Leena, jonka kehitys orvosta, yksinäisestä tytöstä kypsäksi, kohtalostaan tietoiseksi naiseksi jo yksinään riittäisi uljaan kertomuksen aiheeksi. Hänen ympärilleen tekijä kuitenkin vielä ryhmittää joukon kiinnostavia henkilöitä, joista varsinkin Leenan aviomies Jaakko Lehtonen sekä ongelmallinen Kössi Korhonen jäävät askarruttamaan lukijaa järkyttävinä esimerkkeinä sodan runtelemasta miespolvesta.
Jälleen kerran Helvi Erjakka osoittaa voimansa ihmisten arkisen todellisuuden kuvaajana. Hänen uusi teoksensa on luja ja elämänläheinen – paikoin realistisen hauska, paikoin hätkähdyttävän kipeästi nykyhetken ongelmia koskettava.
(takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Kirkkaassa auringonpaisteessa katu oli kuin romu-Helinin jouluvalaistu näyteikkuna, arkkitehtuurit sikin sokin: pari vanhaa matalaa kivitaloa kuin harmaita kallioita, vieressä 20- ja 30-luvun laatikkomaisia kasarmeja ja muinaismuistona kadun kummallakin puolen muutama vanha puutalo ihanine pihoineen ja rakennusten yli näkyvine pihakoivuineen. Ja mitä lähemmäksi rantaa tultiin sitä uudenaikaisemmiksi kävivät talot, viimeisimpänä kulmatalona siellä oli edellisenä syksynä valmistunut kahdeksankerroksinen teelmäs, jonka seinissä roikkui vieri vieressä metallisäleisiä, punaisella markiisikankaalla sisustettuja parvekkeita kuin mitäkin koristetaskuja.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
319