Pimeän halki, valon halki

Pimeän halki, valon halki on Sinikka Tirkkosen myöhäiskauden kokoelmista ehkä hallituin ja moni-ilmeisin, mutta samalla myös suora-äänisin. Tirkkosen syrjäytynyt on nyt aikaisempaa avoimemmin hullun maailman hulluksi leimaama: kokoelman toinen osasto koostuukin “mielisairaalarunoista”, jotka harvinaisen puhuttelevasti näyttävät hulluden ja poetiikan tietyn välttämättömän verisukulaisuuden. Kyse on elämän haltuunotosta sen perimmäisessä mielettömyydessä ja kipeydessä, josta pelastaa vain runouden myötäelävä kyky toisintaa ne omissa absurdin oikukkaissa “leikkauksissaan”. Haavoittuvassa välittömyydessään nämä runot ovat kenties sukua vain Eeva-Liisa Mannerin postuumeina julkaistuille myöhäisrunoille, mutta voi myös olla että monikaan ei sitten Helvi Juvosen ole ilmaissut epätoivoaan yhtä peittelemättä.
(ntamo)