Delirium

Kirja kertoo: "Yhdeksänkymmentä päivää, ja sitten minä olen turvassa. Minua tietenkin hermostuttaa. Mahtaako proseduuri tehdä kipeää? Haluan päästä siitä. On vaikeaa pysyä kärsivällisenä. On vaikeaa olla pelkäämättä. kun minua ei ole vielä parannettu, vaikkei deliria olekaan toistaiseksi hipaissut minua. Olen silti huolissani. Sanotaan, että ennen vanhaan rakkaus teki ihmiset hulluiksi. Jo se on kauheaa. Shhh:ssa (suojeluksen, hyvinvoinnin ja hyvänolon hakuteos) kerrotaan myös niistä, jotka kuolivat menetetyn tai löytymättä jääneen rakkauden vuoksi, ja se kauhistuttaa minua kaikkein eniten. Kaikista tappavista tappavin: Rakkaus surmaa, kun sen saa ja kun sitä ei saa."

Kirja kertoo 17-vuotiaasta Lenasta, joka elää maailmassa jossa rakastaminen ja toisesta välittäminen on kiellettyä ja rangaistavaa.

Hän menetti pienenä ollessaan äitinsä sairaudelle Amor deliria nervosalle, joten hän on nähnyt taudin oireet ja etenemisen ja oppinut pelkäämään sitä.

Lena elää peläten sairautta ja yrittäen olla kaikinpuolin täydellinen ja kiltti, vaikka hänen paras ystävänsä Hana yrittääkin saada hänet mukaan mm. kuuntelemaan kiellettyä musiikkia ja juhlimaan laitakaupungilla oleviin tyhjiin taloihin.

Kuitenkin 95 päivää ennen parantamisrituaalia, proseduuria Lena tapaa pojan, Alexin.

Poika kertoo olevan invalidi, henkilö jollaisista on aina varoitettu ja joiden olemassaoloa kukaan ei myönnä.

Invalidit ovat henkilöitä, jotka ovat tartunnan saaneita tai ihmisiä joihin proseduuri ei onnistunut vaikuttamaan.

Tarina oli minusta hyvin kaunis ja loppu surullinen. Olisi vaikea kuvitella elämää, jossa rakastaminen olisi kiellettyä eikä sitä voisi koskaan näyttää kaikille vaan sen joutuisi salaamaan koko lopun ikänsä ja joutuisi ajattelemaan sen olevan sairaus. Virhe aivoissa. Ja sydämessä. (Ryuoshi / Sivupiiri)