Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Tornit
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Romaani kuolemasta, kostosta ja sovituksesta.
Toteutettuaan ennustajaäitinsä viimeisen tahdon Henrik seisoo kotitalonsa portailla ja odottaa. Hän on juuri pilkkonut kirveellä äidin ruumiin ja haudannut palaset ohjeiden mukaan, ja odottaa nyt perivänsä äidin näkijänlahjat. Sade alkaa, ja lopulta kotitalo sortuu tulvan alle. Halvaantunut, pojan kiduttama äiti ei olekaan irrottanut otettaan, vaan Henrikin ylle lankeaa lintutornin ja hämärissä olosuhteissa kuolleen sisaren varjo.
Virta kuljettaa Henrikiä lauttoineen maailmoihin, jotka heijastelevat haluja, toiveita ja pelkoja. Hän rantautuu Barnrenin saarelle ja saa töitä kasvihuoneessa, jossa jalostetaan amoreita, eroottiseen rakkauteen tarkoitettuja, eläviä leluja, joiden kanssa kaikki on sallittua. Hän haaksirikkoutuu Wolle, satujen saarelle, päätyy rujon prinsessa Hilden yksityisopettajaksi ja joutuu tuomiolle – mistä, aika näyttää.
Vainonen on yllätysten mestari, jota on verrattu Roald Dahliin ja Julio Cortàzariin. Hänen maailmansa löytyy toden ja fantasian villistä välimaastosta.
Sade alkaa Henrikin täytettyä lupauksensa mukaisesti ennustajaäidin viimeisen tahdon. Tahdon toteuttaminen on maksu näkijänlahjasta, jonka äiti on pojalleen luvannut. Kun tulva peittää kylän ja pirstoo kotitalon, alkaa Henrikin lauttamatka, joka vie häntä läpi sumun ja tuntemattomien paikkojen kohti salaisuuden ydintä: kauan sitten kuolleen sisaren kohtaloa.
Henrik ajautuu yksinäiselle saarelle salaperäisen kalataiteilijan luo. Barnrenissä hän kohtaa eroottisten halujen ja toiveiden kaupungin, jossa seksuaalisuuden toteuttaminen amorien, eroottisten lelujen, kanssa on sallittua kaikin mahdollisin tavoin, mutta rakastuminen ja rakastelu kiellettyjä. Won saarella Henrik kohtaa tunteita korostavan yhteiskunnan, jonka elämää kuvataan sadunomaisesti.
Tornit on fantasiaa, myyttejä ja realismia sekoittava monitasoinen romaani julmasti vinoutuneista perhesuhteista ja sisarkateudesta, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta. Matka kohti näkijän kohtaloa paljastaa vähitellen Henrikin ristiriitaisen henkilökuvan eri puolia. Vainosen maaginen realismi avautuu lukijalle hitaasti kerros kerrokselta. Kirjailijan aiemmista teoksista tutut symbolit, linnut ja luut, saavat nyt rinnalleen salaisuuksia kätkevät tulvan ja tornit.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Toteutettuaan ennustajaäitinsä viimeisen tahdon Henrik seisoo kotitalonsa portailla ja odottaa. Hän on juuri pilkkonut kirveellä äidin ruumiin ja haudannut palaset ohjeiden mukaan, ja odottaa nyt perivänsä äidin näkijänlahjat. Sade alkaa, ja lopulta kotitalo sortuu tulvan alle. Halvaantunut, pojan kiduttama äiti ei olekaan irrottanut otettaan, vaan Henrikin ylle lankeaa lintutornin ja hämärissä olosuhteissa kuolleen sisaren varjo.
Virta kuljettaa Henrikiä lauttoineen maailmoihin, jotka heijastelevat haluja, toiveita ja pelkoja. Hän rantautuu Barnrenin saarelle ja saa töitä kasvihuoneessa, jossa jalostetaan amoreita, eroottiseen rakkauteen tarkoitettuja, eläviä leluja, joiden kanssa kaikki on sallittua. Hän haaksirikkoutuu Wolle, satujen saarelle, päätyy rujon prinsessa Hilden yksityisopettajaksi ja joutuu tuomiolle – mistä, aika näyttää.
Vainonen on yllätysten mestari, jota on verrattu Roald Dahliin ja Julio Cortàzariin. Hänen maailmansa löytyy toden ja fantasian villistä välimaastosta.
Sade alkaa Henrikin täytettyä lupauksensa mukaisesti ennustajaäidin viimeisen tahdon. Tahdon toteuttaminen on maksu näkijänlahjasta, jonka äiti on pojalleen luvannut. Kun tulva peittää kylän ja pirstoo kotitalon, alkaa Henrikin lauttamatka, joka vie häntä läpi sumun ja tuntemattomien paikkojen kohti salaisuuden ydintä: kauan sitten kuolleen sisaren kohtaloa.
Henrik ajautuu yksinäiselle saarelle salaperäisen kalataiteilijan luo. Barnrenissä hän kohtaa eroottisten halujen ja toiveiden kaupungin, jossa seksuaalisuuden toteuttaminen amorien, eroottisten lelujen, kanssa on sallittua kaikin mahdollisin tavoin, mutta rakastuminen ja rakastelu kiellettyjä. Won saarella Henrik kohtaa tunteita korostavan yhteiskunnan, jonka elämää kuvataan sadunomaisesti.
Tornit on fantasiaa, myyttejä ja realismia sekoittava monitasoinen romaani julmasti vinoutuneista perhesuhteista ja sisarkateudesta, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta. Matka kohti näkijän kohtaloa paljastaa vähitellen Henrikin ristiriitaisen henkilökuvan eri puolia. Vainosen maaginen realismi avautuu lukijalle hitaasti kerros kerrokselta. Kirjailijan aiemmista teoksista tutut symbolit, linnut ja luut, saavat nyt rinnalleen salaisuuksia kätkevät tulvan ja tornit.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Tekstinäyte
Vaikka amorit olivat kalliita, Barnrenissä melkein jokaisella oli omansa, monilla useita. Myös Sillalla oli amori: olin nähnyt sen useasti poiketessani alakerrassa hänen luonaan. Sillan amori oli solakkavartaloinen nuorukainen. Yleensä se seistä kyhjötti makuuhuoneessa sängyn vieressä. Amorin kasvot, niin kuin kaikkien lajinsa edustajien, olivat harmaan, verkkomaisen kalvon peitossa. Kalvon läpi kajastivat piirteet, mutta persoonallisia kasvoja amoreilla ei ollut. Niitä ei pidetty tärkeänä. Siksi jalostustyössäkin oli keskitytty vartaloon ja sen muotoihin. Valikoima oli monipuolinen ja runsas, mutta tarkoin harkittu.
Amorit toimivat kosketuksen voimalla. Kosketus latasi nuo muutoin liikkumattomat hahmot, ja energiaa riitti sitä kauemmin, mitä intohimoisempi tai rajumpi kosketus oli ollut ja mitä kauemmin se oli jatkunut.
Amorit toimivat kosketuksen voimalla. Kosketus latasi nuo muutoin liikkumattomat hahmot, ja energiaa riitti sitä kauemmin, mitä intohimoisempi tai rajumpi kosketus oli ollut ja mitä kauemmin se oli jatkunut.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.