Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Sisar vesi, veli tuuli
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Romaani naisesta, joka kypsällä iällä kokee rakkauden huuman mutta myös menetyksen. Onko se sittenkään pelkkä menetys? Elämä jatkuu. Luonto asettuu ihmisen rinnalle kuin ikonostaasi, kuvaseinämä, josta eri ilmiöt löytävät kokonaisuuden. (kirjan takakansi)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Tekstinäyte
He kättelivät ja esittäytyivät, tekivät sinunkaupat saman tien, Jarkko ja Roosa. Miehen kädenpuristus oli reilu ja hyvä, nainen pani merkille. Katsoivat silmiin. Viipyivät.
– Tuota, oikeastaan minun on tunnustettava, että käväisin jo mökilläsi, mutta kun ei ollut ketään kotona, jäin hortoilemaan tähän. Tänään on Jarkon päivä, nimipäivä siis minulla. Ajattelin, että olisi joku jolle tarjota lasi viiniä, niin että jos sopii.
Mies viittasi omaa mökkiään kohti.
Roosa nauroi.
– Sehän sopii! Minulta unohtui juomat ostamatta, vaikka piti poiketa kioskilla teatterin jälkeen.
---
Kun mies jatkoi sammaleista, nainen kuunteli enemmän hänen ääntään kuin sanoja. Kuunteli omaa ruumistaan, jossa jotakin lähti yllättäen liikkeelle. Jostakin piilosta se lähti, teki syntymää kuin lapsi kohdusta, mutta ei tullut suorinta tietä vaan eteni pitkin kroppaa, värisi iholla, hipelöi rintoja kihelmöi käsivarsissa ja jaloissa, työntyi sormenpäihin ja varpaisiin, ikään kuin olisi kehitellyt juuria ja etsinyt niille tilaa maassa. Tähänkö minä nyt juurrun, nainen säikähti, tämän miehen pihaan kaikkien noiden puiden jatkoksi. Jokin herätteli nyt hänen ruumistaan, virtasi verisuonissa mutta ei se pelkkää verenvirtausta ollut. Jokin heräsi hänessä koko ajan eloon, virkosi pitkän unen jälkeen. Pyrki silmistä ulos, niin että hän arkaili katsoa miestä. Ettei tämä kasvu nyt tekisi versoja vääriin paikkoihin, yllättäviä pistokkaita pitkin pihaa. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua kemiaa – ei se pelkkää kemiaa ole. Roosan oli pakko nousta ja tehdä ylimääräinen kierros verannalla, olla katselevinaan järvelle. Mies tuli vierelle ja alkoi esitellä yksityiskohtia. Roosa kuunteli enemmän ääntä kuin sanoja.
– Tuota, oikeastaan minun on tunnustettava, että käväisin jo mökilläsi, mutta kun ei ollut ketään kotona, jäin hortoilemaan tähän. Tänään on Jarkon päivä, nimipäivä siis minulla. Ajattelin, että olisi joku jolle tarjota lasi viiniä, niin että jos sopii.
Mies viittasi omaa mökkiään kohti.
Roosa nauroi.
– Sehän sopii! Minulta unohtui juomat ostamatta, vaikka piti poiketa kioskilla teatterin jälkeen.
---
Kun mies jatkoi sammaleista, nainen kuunteli enemmän hänen ääntään kuin sanoja. Kuunteli omaa ruumistaan, jossa jotakin lähti yllättäen liikkeelle. Jostakin piilosta se lähti, teki syntymää kuin lapsi kohdusta, mutta ei tullut suorinta tietä vaan eteni pitkin kroppaa, värisi iholla, hipelöi rintoja kihelmöi käsivarsissa ja jaloissa, työntyi sormenpäihin ja varpaisiin, ikään kuin olisi kehitellyt juuria ja etsinyt niille tilaa maassa. Tähänkö minä nyt juurrun, nainen säikähti, tämän miehen pihaan kaikkien noiden puiden jatkoksi. Jokin herätteli nyt hänen ruumistaan, virtasi verisuonissa mutta ei se pelkkää verenvirtausta ollut. Jokin heräsi hänessä koko ajan eloon, virkosi pitkän unen jälkeen. Pyrki silmistä ulos, niin että hän arkaili katsoa miestä. Ettei tämä kasvu nyt tekisi versoja vääriin paikkoihin, yllättäviä pistokkaita pitkin pihaa. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua kemiaa – ei se pelkkää kemiaa ole. Roosan oli pakko nousta ja tehdä ylimääräinen kierros verannalla, olla katselevinaan järvelle. Mies tuli vierelle ja alkoi esitellä yksityiskohtia. Roosa kuunteli enemmän ääntä kuin sanoja.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
325