Naumanen, Tauno

Asuinpaikka Joensuu vuodesta 1972

Perhesuhteet: Naimisissa, kaksi aikuista tytärtä

Ura:
Koneinsinööri, ammattiaineiden opettaja, apulaisrehtori.
Yli-Insinööri.
Eläkkeellä tekniikan koulutusjohtajan virasta Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymässä.

Olen pienestä pojasta alkaen ajatellut joskus yrittää kirjoittaa kirjaa. Aikaa tähän löytyi vasta, kun jäin eläkkeelle vuonna 2004. Kirjallisista tavoitteista en tiedä, mutta jotakin piti alkaa tekemään, että "korvien väli" pysyisi kunnossa. Fyysisen puolen voi hoitaa liikunnalla (lentopallo) ja mökillä halon hakkuulla, mutta henkiselle puolelle piti saada jotakin virikkeitä. Jospa tällä kirjoittamisella pystyisi vaikka dementiaa siirtämään jonkin verran.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tuotanto:

Elämän tie 1 : romaani. Omakustanne 2007

Elämän tie 2 : romaani. Omakustanne 2008

Talja : romaani. Omakustanne 2009

Perijä : romaani. Omakustanne 2010

Omaelämäkerrallinen teos:
Kuokkavieraana syöpä. Hai, 2012

Muu tuotanto:

Naumasen sukuseura ry:n lehtitoimikunnan jäsen

Tekstinäyte

Maija istui mietteisiinsä vaipuneena ja ajatteli edellistä iltaa, ja hiljattain päättynyttä Kanarian matkaa. Yhtäkkiä hän suorastaan säikähti, kun ovikello soi. Kuka sieltä tähän aikaan tulee? Jäikö Reetalta jotakin tänne? Hän vilkaisi peilistä itseään ja veti aamutakin tiukasti ympärilleen. Maija katsoi ulko-oven kapeasta lasi-ikkunasta ulos, mutta ei nähnyt ketään oven takana. Hän laittoi turvaketjun oveen ja raotti ovea. Oven raossa seisoi pieni kaunis tyttö, joka oli puettu kauniisiin vaatteisiin ja hänellä oli ruusu kädessä. Maija avasi oven ja kyykistyi lapsen eteen. Lapsi käveli häntä kohden ja ojensi ruusun Maijalle. Maija nosti lapsen syliinsä, jolloin tämä sopersi:

- Tule sinä minu äidiksi, kun minu äiti meni taivaaseen, silloin Maija ymmärsi mistä oli kysymys. Hän sai vaivoin sanottua kyyneleittensä välistä:
- Tule Tapio sisään.

Tapio tuli pylvään takaa esiin myös ruusu kädessään. Maija irrotti toisen kätensä lapsen ympäriltä, ja kietoi sen Tapion kaulan ympärille. Molemmilta valuivat kyyneleet pitkin poskia.
- Älkää ikekö, ny minula on äiti ja isi, Mari selitti ja painoi päänsä Maijan ja Tapion poskien väliin.

Tapio tunsi äkkiä itsensä hyvin väsyneeksi. Hän tunsi tehneensä pitkän matkan ja palanneensa vihdoinkin kotiin.

[Elämän tie 2. Omakustanne 2008, s. 5]