Turunen, Seppo

Kun kohtuullisen hyvin oppii hallitsemaan ajattelunsa, ajankäyttönsä ja viestinnän, on vastainenkin tie helpompi kulkea.
Olen aina ollut kiinnostunut kirjallisuudesta ja musiikista. Laulujen sanoittaminen ja säveltäminen alkoi pienimuotoisesti 1990-luvun lopussa. Lähinnä lapsien kehotuksesta aloin tuottaa kupletteja nuoruusvuosilta vuodesta 2010 lähtien, mikä johti ensimmäisen äänitteen tekemiseen vuonna 2013. Kirjoittaminen alkoi ensin sosiaalisessa mediassa blogien ja tarinoiden muodossa niin ikään vuoden 2010 alusta ja purkautui lukijoiden toiveesta kahdeksi kirjaksi vuonna 2015. Laulujen tekeminen ja kirjoittaminen ovat nyt tärkein harrastus, joka tuskin päättyy niin kauan kun pää on kunnossa ja elinpäiviä riittää.

Elämäkertatietoa

Asuinpaikat Juuka, pääkaupunkiseutu 1971-1984, Kontiolahti vuodesta 1985.

Koulutus ja ura: Insinööri, Helsingin teknillinen oppilaitos;
Osastopäällikkö, kehitysjohtaja, yrittäjä.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

CD-levy:
Kupletteja Juuasta 1950-1960-luvulta. Omakustanne 2013.

Tekstinäyte

"Käyn taittamassa muutaman ison vihdaksen käteeni ja annan lehmien selkiin kiinnittyneelle satapäiselle pörrilaumalla ensimmäiset sivallukset.

Saunan takana oli pieni lastupa, jossa on saunaa varten tehtyjä pieniä pilkkeitä, tuohenkäppyröitä ja pieniä jätelastuja. Mainiot savuksen alkuaineet. Äiti on tullut laittelemaan lypsypaikan nuolukiville hieman suolaa ja valmistelee makusia lypsyn ajaksi. Otan talteen edellisiltä savuksilta jääneitä ison lautasen kokoisia turvelentareita. Ovatkin mukavasti kostuneet uudestaan päivän tihkussa. Varmuuden vuoksi käyn vielä irrottamassa lapiolla muutaman turvelimpun lisää, koska nyt on todella tarkoitus antaa siipiniekoille kunnon opetus. Turpeenhakureissulla tuntuu avojalan alla tutunoloinen tirskahdus kun tuore lehmänpaska pursuaa varpaitten välistä. Miten hemmetissä ne onnistuvat aina tekemään läjän tänne heinikkoon niin, ettei sitä innoissaan huomaa. No - siinähän sitä on kosteaa nurmikkoa mihin puhdistaa jalkoterän.

Virittelen itikoita hätistellen ensimmäisen kivien ympäröimän pikkunuotion. Hyvinhän se syttyy kun on lastuja seassa. Onneksi on ihan pieni tuulenvire. Nyt sitten kosteaa turvetta päälle niin, että jää pienet ilma-aukot. Suuni leviää virnistykseen kun ensimmäinen kunnon savupölläkkä leviää lähimaastoon. Laitan vielä kaksi muuta lehmisavusta, ja kolmesta lehmästä koostuva karjalauma ryhmittyy jo vapaaehtoisesti lehmisavuksien vierustoihin. Hämmentelen lehtivitaksella savuja pitkänaamojen suuntaan ja totean suurella tyydytyksellä, miten mustina näkyvät siivekkäät alkavat toinen toisensa jälkeen poistua mieleiseltä karvapediltään."

[Pilkettä lastuvalta. Omakustanne 2015, s. 16]