Pikkunallen isoisä

Pikkunalle ei tiennyt mitään hauskempaa kuin vierailut Ukin luona joka perjantai. He joivat aina ensin teetä yhdessä ja kiipesivät sitten puutarhan puussa olevaan näköalamajaan. Siellä Ukki kertoi Pikkunallelle tarinoita omasta nuoruudestaan. Mutta eräänä päivänä Ukki ei jaksanutkaan lähteä ulos. Hän joutui sairaalaan. Ukki oli liian väsynyt kertoakseen tarinoita. Oli Pikkunallen vuoro kertoa tarina. Sitä kuunnellessaan Ukki vaipui syvään uneen. Pikkukarhun ja Äitikarhun valtasi suuri suru, mutta muistellessaan Ukkia näköalamajassa he saivat lohtua tutuista paikoista. Pikkunalle sanoi sitten: "Kun minusta tulee karhuvaari, haluan olla yhtä mukava kuin Ukki oli minulle". (Kuvakirjatietokanta Kirjavainen)