Piispa Henrikin surmavirsi
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Piispa Henrikin surmavirsi eli satoja vuosia kansan keskuudessa suullisena runolauluna, ennen kuin siitä esiintyviä versioita ryhdyttiin 1600-luvun alkupuolella kirjoittamaan muistiin. Tutkimus ja siihen liittyvä tieteellinen keskustelu tekstin alkuperästä ja historiallisuudesta on jatkunut nykypäivään asti kysyen välillä, onko Lallia ja piispa Henrikkiä ollut olemassakaan.
Kokenut pienoiseeposten tekijä, inkeriläinen runoilija Arvo Survo on astunut keskusteluun mukaan, mutta taiteellisin keinoin. Hän ei ole lähtenyt selittelemään mitään tai kokoamaan vanhaa runoa erilaisista palasista yhteen, vaan on luonut taiteellisesti korkeatasoinen runoteoksen, joka hyvin sopii täydentämään sitä tieteellistä keskustelua, jota yhä käydään Suomen historian pisimmästä perinteestä.
(Juminkeko)
Kokenut pienoiseeposten tekijä, inkeriläinen runoilija Arvo Survo on astunut keskusteluun mukaan, mutta taiteellisin keinoin. Hän ei ole lähtenyt selittelemään mitään tai kokoamaan vanhaa runoa erilaisista palasista yhteen, vaan on luonut taiteellisesti korkeatasoinen runoteoksen, joka hyvin sopii täydentämään sitä tieteellistä keskustelua, jota yhä käydään Suomen historian pisimmästä perinteestä.
(Juminkeko)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
pienoiseepos vanhojen runotallenteiden ja legendojen pohjalta
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
115
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Julkaisuun sisältyy Elias Lönnrotin artikkeli Pispa Henrikin surmavuosi (julkaistu Suomi-lehdessä vuonna 1856), jossa Lönnrot kommentoi erilaisia versioita säkeineen (sivut 110-115).