Hukka nukka tukka

Mikä on sinun onnettomuutesi nimi? Miten sanoa sinulle se sadun suden suu? Miia Toivion mestarillinen runoteos antaa muodon sille mikä on poissa, ruokkii sitä kädestä.

Nämä ovat vatsastapuhujan muistelmat. Palaan menneisyyteen isoäitini luo ja joudun hukkaan, minulle puetaan karkkipapereista hilkka. Minut kammitsoidaan täkkiin, joka naulataan kiinni sängynlaitaan. Pimeä tai ainakin susi on niellyt minut. Täkin alla kehkeytyy sanoja, kertomuksia, hahmo. Liian myöhään tajuan olevani pulassa, luuni taipuvat, kalloni antaa myöden, joudun sanomaan hyvästit pitsiliinoille ja sukeltamaan. Iho alkaa hylkiä kaikkea, mikä aiemmin kosketti. Äänestäni jää kertomaan vain kaiku. Valepuvuistahan tässä oli kyse.

(Teos)