Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Raija

Kommentit (1)

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Hellsten, Ritva

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Kiitetyn Lea-romaanin kirjoittanut Ritva Hellsten piirtää uudessa romaanissaan tarkkanäköisen kuvan kirjailijasisarensa, tulipalossa kuolleen Raija Siekkisen viimeisistä vaiheista. Kirja kertoo kamppailusta kirjailijankutsumuksen ja arjen vaikeuksien, elämänhalun ja kuoleman aavistelun välillä. Teos kuvaa, miten lahjakas ihminen pitää loppuun asti kiinni taiteestaan ja unelmistaan, joita kipeät lapsuudenkokemukset ja pettymykset ihmissuhteissa ovat koetelleet.
(Aviador)

Kirjallisuudenlaji

psykologiset romaanit

suomenkielinen kirjallisuus

todellisuuspohjaiset teokset

Aiheet ja teemat

eristäytyminen (muutos)

kirjailijuus

kuolema

mielenterveysongelmat

sisäinen maailma

tulipalot

Henkilöt, toimijat

kirjailijat

Päähenkilöt

Siekkinen, Raija

Alkukieli

suomi

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Raija

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

2020

Sivumäärä

265

Kustantaja

Aviador

Kieli

suomi

Kommentit (1 kpl)

TuomasA21.9.2020

Aloitin tätä ristiriitaisin ajatuksin: hurjan rohkea veto kirjoittaa romaani kirjailijasisaren elämästä. Epäilin, miten siinä voi onnistua, ja miltä teos tuntuu luettaessa, kun on lukenut päähenkilö-kirjailijan tuotantoa. Samalla kiinnosti valtavasti, koska kirjailija henkilönä jäi eläessään yleisölle mysteeriksi. Raija on perusteellinen sukellus kirjailijan elämään, ajatuksiin, kamppailuihin rakkauden ja kuoleman kanssa. Teos on kaunis kunnianosoitus taiteilijalle ja hänen taiteelleen. Romaanitekstinä olisin kaivannut tähän enemmän aukkoisuutta, aavistelua suoran kerronnan sijaan. Kirja tuntuu hieman myös tilinteolta, ehkä viimeiseltä sanalta? Romaani seisoo silti omilla jaloillaan, luo oman tajuntansa; todellisuuskytköksestään huolimatta sillä on fiktion mieli.

”Elämä oli asettanut hänet tälle paikalle, tarkkailemaan, näkemään; eivätkä ihmiset pidä siitä, että heidät nähdään.” (s. 77)

”Sinä vuonna hänen osakseen oli tullut täyslaidallinen hyvää, täyslaidallinen pahaa, ja taas hyvää, aalto aallon perään; siltä näytti, kun jälkeenpäin katsoi. Hän heittelehti siinä aallokossa kuin kaarnalaiva myrskylaineilla, ei voinut kuin ottaa vastaan sen mitä tuli.” (s. 138)

Linkki