Sukupuutot

Kommentit (1)

Tyyppi

runokokoelmat

Tekijä

Toivio, Miia
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva

kuvaus

Valmiiseen, vauraaseen maailmaan syntynyt nykyaikalainen saattaa tuntea täydellistä vieraantumista aidoista kokemuksista ja samanaikaisesti epämääräistä mutta aitoa syyllisyyttä oman elintasonsa kustannuksista. Kun kaikki on annettu jo asuntomessualueen katalogissa, voi helposti jäädä asuttamaan omaa henkistä keittiösaarekettaan. Miten löytää paratiisinomaiseen utopiaan myös kielessä – minkä ironian mättäiden alla piilee välitön, intiimi yhteys toiseen ihmiseen ja siten myös itseen, omiin arpiin? Miten pitkään vastuuta voi siirtää toiselle, muille ja edelleen itselle?

Miia Toivion Sukupuutot liikkuu yleisestä yksityiseen ja takaisin hämmästyttävällä taidolla. Sen puhujat liukuvat useilla posthumanistisesti kiertyneillä akseleilla: inhimillisen ja epäinhimillisen, orgaanisen ja epäorgaanisen, tunteellisuuden ja tunteettomuuden risteyskohdissa saattaa välittyä se, miten silkka hyvinvointimme tekee meidät vieraiksi ja etäännyttää meidät historiastamme.

(Teos)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Sukupuutot

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

2019

Sivumäärä

84

Kustantaja

Kustannusosakeyhtiö Teos

Kieli

suomi

Kommentit (1 kpl)

TuomasA10.3.2020

Miia Toivion kolmannessa runokokoelmassa satiiri on vahvaa siksi, että monet voisivat ottaa kyseiset tekstit tosissaan ja olla niiden kanssa samaa mieltä ilman mitään tasoja. Sukupuutot sisältää sekä yleisiä että yksityisiä sukupuuttoja. Varsinkin yleisemmästä näkökulmasta katsottuna kokoelman ensimmäisen osion "Dystopian aakkoset" sarkastinen purevuus käy selväksi: "haluan elää täällä niin kauan kuin se on mahdollista, / ilman syyllisyyttä, ilman valinnanvaraa." (s. 15) Toivion teos ei ole toki pamfletti vaan runokirja, joka lähestyy tematiikkaa kielen avulla: mitä ympärillämme toistellut lauseet lopulta tarkoittavat, voivat tarkoittaa? Minkälaisin sanoin asuntomessualueelle muuttamista voisi perustella? Tyylikäs käsittelytapa jatkuu myöhemmissä osioissa, joissa ympäristöstä siirrytään aiheiden tasolla lähemmäs minää. Ironia putoaa vähitellen pois. Käsittelyssä tuntuvat olevan ero, yksineläminen ja lapsettomuus: "On kuin astuisin taaksepäin sukupolvien ketjussa, / koska eteenpäin en voi enää mennä – –" (s. 67) Myös mennyttä runot katsovat uusin silmin. Miten hyväksyä koetut asiat, tulla niiden kanssa sinuiksi? Onnistuuko se tulemalla takaisin ruumiiseen, muuttumalla "sinäkokemukseksi"?

Säe- ja proosamuotoisen runon välillä vaihteleva Sukupuutot ei tee suuria kokeiluja muodolla, mutta se käyttää kieltä hienosti tavalla, joka tuo pintaan ajatuksia, oivalluksia ja voimakkaita tunnemuistoja. Harkitun tyylikäs kirja kuuluu vuoden vahvimpien runokokoelmien joukkoon.

"mutta mikään mikä on kätkettyä ei voi loistaa tässä maailmassa. Näkyvyys on elinehto. Kuka vielä uskoo siihen vanhaan juttuun yhteen hiileen puhaltamisesta, se on kuulkaa oma hiili johon pitää puhaltaa, kannattaa päinvastoin olla varovainen ettei kukaan tule sitä anastamaan, ihmisten kanssa pitää olla niin tarkkana – –" (s. 41)

Linkki