Tasavallan tallissa

Ei tasavallan tallia sun taikkos luoda voi. Säkeet ovat Otto Mannisen runosta. Niistä kehkeytyi myös tämän kirjan nimi Tasavallan tallissa. Niin juuri, yhdestä ei ole yhteisten sotkujen siivoojaksi, mutta ei näytä olevan kaikista yhdessäkään. Yhteiskunnallisiin talkoisiin tulijoita ei tahdo olla. Moni sen sijaan huutaa apuun yhteiskuntaa ja vaatii itselleen kaikenlaista, koska muutkin vaativat. Suomeen on päässyt syntymään kyräilyn kulttuuri: toisten tekemisten ja sanomisten neuroottinen tarkkailu., Vallalla on ”väärien sanojen” vahtiminen ja suorienkin sanojen epäily. Kirjan kirjoittaja tri Kauko Kämäräinen kutsuu tätä ajan ilmiötä verbaaliseksi vainoharhaisuudeksi. Se on pesiytynyt myös politiikkaan ja eduskuntaan, jossa esitetään matalamielisiä näytelmiä. Noesta mustat kattilat siellä mulkoilevat toisiaan. Tekopyhyys tekee tekojaan.Elämme sisäisesti ristiriitaisessa kulttuurissa, jossa tosiasiat vääntyilevät vastakohdikseen, kuten tieto luulokisi. Ristiriitaista on myös runsas puhe sananvapaudesta, josta väen väkisin yritetään tehdä pelkkä laillisuuskysymys, vaikka kulttuurikysymys se lopulta on. Kulttuuriin olemme syntyneet ja kiinni kasvaneet. Sille myös velkaa olemme. Jokainen sana ja teko on kulttuuriteko, vaikka miten pieni olisi. Kulttuuri vaikuttaa kaikkeen eikä käskyjä kuuntele. Kirja koostuu kirjoituksista, joissa toistuu yksi yhteinen aihe: yksilön ja yhteiskunnan aina ongelmallinen suhde. Sen ymmärtämistä hämärtää näinä aikoina kuvitelma, että olisimme yksilöllisiä yli kaiken. Todellisuudessa käyttäytymiseemme vaikuttavat kulttuurin ohella joukkomielisyyden rautaiset lait.