Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

Kirja kertoo turkulaisesta tytöstä nimeltä Anna jonka äiti alkaa kirjeenvaihtoon Riuskan Heikin kanssa joka pian jo kutsuukin Annan äidin ja Annan Kolkankoskelle. Aluksi kaikki tuntuu ikävältä sillä kirjasto on kesän kiinni ja ainoa asia mitä pystyisi tekemään oli uida Heikin kaivamassa pienessä lammessa.

Pian Anna kuitenkin tapaa hienostuneen Victorian joka kirjoittaa tarinoita ja hänen pikkuveljensä Tatun, sekä punatukkaisen Porkkanan.

Eräänä iltana Anna käveli Myllyn Pietun talon ohitse ja näki mustan hännän. Voisiko se olla koira? Heikki kertoi että keväällä oli Myllyn Pietu kuollut ja hänen koiransa, joka muistutti kovasti sutta, oli kadonnut tietämättömiin vaikka kylän miehet olivat etsineet sitä. Anna innostuu koirasta ja päättää alkaa ruokkia Sutta.

Minun mielestä kirjassa oli parasta se, miten siinä kerrottiin siitä että, kaksi yksinäistä, koira ja ihminen kohtaavat toisensa. Ja miten ne ovat valmiit puolustamaan toisiaan henkeen ja vereen. Koira tarvitsee uuden isännän ja ihminen tarvitsee koiran. Ja siinä näytettiin miten ystävät auttavat jos toinen tarvitsee apua, sekä huolehtivat ja pitävät huolta toisistaan. (Minni_1996 / Sivupiiri)