Keskustelu

Jatkumo

31.12.2024

Kuka oikeasti jaksaa lukea ja kehua taivaisiin näitä naisten kärsimysromaaneja kerta toisensa jälkeen? Nuorelle naiselle, alussa pikkutytölle, tapahtuu ikäviä asioita, ja sitten ikäviä asioita tapahtuu lisää koko elämän ajan. Tuntuu kuin olisin lukenut tismalleen saman kirjan kymmeniä kertoja, jonka ainoa sanoma on, että naiseus on järkyttävää sortoa ja tuskaa ja pahoinpitelyn kierrettä josta on mahdoton päästä irti.

Loppua kohden kun päähahmo aikuistuu alkaa tuntumaan, että ehkä tässä on jotain perää, ehkä tästä tuleekin sellainen feenixlintu-tuhkastanousu-tilanne, mutta ei, edelleen tullaan moninaisten miesten polkemaksi ja kärsitään vähän (paljon) lisää. Ei edes saada onnellista loppua, kaikki miehet on tavalla tai toisella hirvittäviä (tai okei, on tässä yksi ok? mies, lopussa, josta ei sitten juuri kuulla mitään) ja kaikki on perseestä.

Pari punaista positiivista lankaa tässä on - sisaruus on tärkeää (vaikka tähän päästään vasta aivan lopussa), ja koirat on myös kivoja.