Keskustelu

Kyyti vinkkaa

4.10.2019

Kun on lukenut Kuopio-sarjan alusta alkaen ja aloittaa tämän Muistoruohon, on kuin avaisi oven mummolaan. Vastassa ovat tutut ihmiset, tuttu kesähuvila, ja mieleen tulvahtavat aiempien kirjojen tapahtumat.

Kähkönen on tehnyt loistavaa työtä eläytyessään nyt yli kuusikymppisen Anna Tuomen maailmaan. Anna on jäänyt leskeksi, ja hän katsoo elämäänsä taaksepäin. Hän miettii, miten on elämä tullut elettyä ja lähimmäisten kanssa oltua. Hän tuntee myös vieraantuvansa nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta ja tutusta kaupunkiympäristöstä. On kipeitä tuntoja, mutta myös iän tuomaa viisautta ja lempeyttä. Hauskimmissa kohtauksissa tulevat mieleen kuvittaja Inge Löökin piirtämät rempseät mummot kukkamekoissaan.

Toinen keskeinen puhuja ja kokija kirjassa on yhdeksänvuotias Hilla. Erinomaisesti Kähkönen asettuu myös lapsen asemaan ja puhuu hänen suullaan. Hilla elää samaa aikaa isoäitinsä kanssa, mutta siinä missä mummo muistelee vanhoja, lapsi elää tiiviisti tätä hetkeä ja katsoo toisinaan eteenpäin. Isovanhempiensa murheita kantaessaan hän aikoo estää uusien sotien syttymisen maailmaan.

Tässä 1970-luvulle sijoittuvassa osassa henkilövalikoima on tiivistynyt edellisiin osiin verrattuna. Kirjailija liikkuu muutaman henkilön ihmismielen syvissä, herkissä osissa. Repliikeissä kuuluu mainiosti kuopiolainen puheenparsi.