Luin tätä pitkään ja hartaasti, ja nyt kun se on luettu, tuntuu hullulta, että näiden tapahtumien kertomiseen tarvittiin 800 sivua. "Seikkailukirjallisuudeksi" nimittäminen luo ainakin itselleni mielikuvan toiminnallisuudesta, jota 1Q84:ssä on itse asiassa hyvin vähän. Teos on uskomattoman viipyilevä ja päähenkilöiden arkisissakin tuntemuksissa pyöriskelevä, muttei silti pitkäveteinen, ei vähääkään. Siitä pitää huolen Murakamin hillitön mielikuvitus, joka hivuttaa vähitellen arkiselta tuntuvan elämän reunoille outouden ja mysteerintunnun.
Murakamin Kafka rannalla -kirjan luettuani osasin odottaa 1Q84:n olevan jotain "täydellistä", oma maailmansa, jonka hyväksyy, vaikkei sitä selitettäisi kokonaan auki. Luin kirjan englanniksi, mikä todistaa, että kyseessä ei ole "hankala kirjallisuus"; teksti on helppoa, mikä on hyvää vastapainoa sille, että maailma, jota se kuvaa, on todella kummallinen.
Mieletön kirja, kertakaikkiaan. Aion nautiskella samalla hartaudella omana niteenään julkaistun 3. osan, jolta kieltämättä odotan edes jonkinlaista katharsista, vaikkei mitään varsinaisia selityksiä lienekään tarjolla.
