Kirjan päähenkilöt Ahti ja Ilmari ovat hyviä kavereita ja heitä myös yhdistää yksi asia: Heidän isänsä ovat kadonneet.
Ahti omistaa kanteleen ja osaa soittaakin sillä hyvin. Kerran Ahti soittaa koulun edessä kantelellaan ja yhtäkkiä hänen sormensa alkavat etsiytyä itsestään kielille, rauhoituttuaan hän huomaa että koulun rehtori on vajonnut maahan kaulaansa myöten. Mikä sai tämän aikaan? Kaverukset saavat tietää olevansa Sammon vartioiden perillisiä ja heidän tehtävä on suojella Sammon sirpaleita, joita on ympäri maailmaa.
Kahdestaan he eivät joudu seikkailuun, mukana heillä on Anni, Ilmarin isosisko, Jokkeri ja hänen miekkansa Tuliterä sekä kantele.
Myönnettävä on, että aloitin kirjan hieman varautuneesti, koska takakannesta ymmärtää, että kirja jatkaa siitä, mihin Kalevala jäi. Mutta jo parin sivun jälkeen kirjaan ihastuu. Siellä täällä on Kalevalasta lainattuja loruja ja säkeitä, mutta muuten se noudattaa perus romaanin kulkua.
Idea on mahtava ja muutenkaan ei kirjaa voi kädestä päästää, sillä siinä ei ole tylsiä kohtia. Aina jännittävän kohdan jälkeen tulee uusi kiinnostava kohta.
(Brunojr / Sivupiiri)