Huolimattomat

Kirjastossa keski-ikäinen miespuolinen asiakas kehui tätä vekkuliksi tarinaksi, jossa oli ilahduttavan onnellinen loppu.

Kari Hotakainen piirtää tässä kirjassa ankean näköistä kuvaa yksinäisistä suomalaisista. Pääosassa ovat hellyyttä ja läheisyyttä yrittäjänä myyvä Leila Korhonen sekä komisario Antero Mokka, jotka kohtaavat poliisin kuulusteluhuoneessa. Välillä kirjassa vietetään aikaa myös ojassa kuolemaisillaan olevan miehen päässä, ja hänkin liittyy kiinteästi tähän kuvioon.

Kirja on hieno ja laajasti ajatuksia herättävä kuvaus ihmisen kaipuusta kosketukseen ja rakkauteen, näissä asioissa rikkoutumisesta ja pettymisestä sekä osittain myös siitä, kuinka nämä asiat voivat saada mielessä vallan hyvin vääristyneellä ja tuhoisalla tavalla. Luin juuri jostakin Hotakaisen tyyliä kuvailtavan "tykitykseksi" ja sellaista tämä romaani piti kyllä sisällään. Erityisesti Leilan ja komisario Mokan kuulustelukohtaukset ja kohtaus, jossa Mokka käy työkaverinsa Hämäläisen luona, ovat täydellisen tehokasta ja viihdyttävää dialogia. Alkuun kirja vaikutti perinteisen suomalaismelankoliselta ja korostetun miehiseltä, mutta sen edetessä siitä tuli esiin hyvin paljon muitakin puolia. Huolimattomat oli ensimmäinen lukemani Hotakaisen kirja ja innosti kyllä tutustumaan hänen tuotantoonsa enemmänkin.