Neverwhere

On olemassa yläpuolinen ja alapuolinen Lontoo. Kovin moni ei tiedä alapuolisesta Lontoosta, joka löytyy katujen alta ja Lontoolaisten omassa arkielämästä. Sielä on oma Lontoo täynnä hirviöitä ja pyhimyksiä, murhaajia ja enkeleitä, puhuvia rottia, ritareita haarniskoissaan ja kalpeita mustaan samettiin pukeutuneita tyttöjä.

Joskus jotkut ihmiset yläpuolisesta Lontoosta joutuvat alapuoliseen Lontooseen ja jäävät sinne. Yksi tämänlaisista ihmisistä on Richard Mayhew, menestyvä ja kihloissa oleva nuori mies, joka sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.

Richardin mennessä tärkeälle lounaalle kihlattunsa Jessican kanssa he löytävät uupuneen ja huonokuntoisen tytön nimeltään Door. Hyväntahtoisena ihmisenä Richard vie Doorin kotiinsa yöksi, jotta tämä toipuisi, vaikka teollaan hän voi tärvellä kihlauksensa ja kihlattunsa työpaikan.

Doorin lähdettyä jatkaa Richard elämäänsä. Ainakin niin olisi tarkoitus, mutta ongelmana on vain se, ettei kukaan tunnu näkevän häntä ja jos hän avaa suunsa ei kukaan, edes hänen kihlattunsa Jessica, tunnu tuntevan häntä. Mikä on? Eräs kerjäläinen kuitenkin tulee keräämään rahaa ja pian selviää näkymättömyyden syykin.

Richard joutuu alapuoliseen Lontooseen, jossa hän yrittää etsiä Doorin käsiinsä, jotta hän saisi oman elämänsä takaisin.

Kirja oli hyvä, mutta - kyllä, taas tulee "mutta"- teksti ei ollut houkuttelevaa. Kertaakaan ei mieleeni juolahtanut keskeyttää kirjaa, mutta ikinä en jaksanut lukea kahta kappaletta enempää ja kirjassakin on kuitenkin vain noin 300 sivua, joten se ihmetytti minuakin. Kun näin jälkikäteen miettii kirja oli todella hyvä, mutta lukukokemuksen aatteita miettiessä se oli hyvä, muttei huippu.

Jäin miettimään Richardia, kirjan päähenkilöä, ja huomasin että vaikkakin se oli kirjan sankari ei hänessä silti ollut niitä kliseisiä superman vaikutteita, joita monesti on päähenkilöissä. Hän oli nuorehko, ehkä hieman kömpelömäinen, mies, joka oli hämillään tapahtuneesta eikä voinut millään ymmärtää sitä. (Brunojr / Sivupiiri)