Gåvor

Orrecin isällä, Caspromantin valtari Canocilla, on tuhoamisen lahja, jonka avulla hän voi tuhota mitä vain katseen, käden ja sanan avulla. Taito siirtyy isältä pojalle ja Canoc pyrkii opettamaan poikaansa jo nuorena, valmistautumaan lahjaansa. Nuori Orrec tottelee isäänsä ja haluaa olla hänelle mieliksi.

Vuodet vierivät ja Orrec ei ole saanut vielä lahjaansa. Hänen isänsä yrittää parhaansa mukaan auttaa poikaansa huomaamaan lahjansa, mutta mikään ei näytä auttavan.

Eräänä päivänä kaksikon ollessa ratsailla seuranaan Alloc, tilanpitäjä, sattui eteen yhtäkkiä käärme. Ehdittyään juuri varoittaa isäänsä siitä oli käärme jo kuollut. Kukaan ei tiennyt, kenen kädestä eläin kuoli. Cannocin ja Allocin mukaan Orrec tuhosi sen, mutta hänestä ei tuntunut siltä. Myöhemmin sattui samankaltainen tapaus, jossa henkensä menetti perheen koira. Orrecia alkoi pelottamaan, sillä hän ei muistanut tehneensä mitään. Hän vaati että hänen silmänsä peitettäisiin, ja niin tehtiin.

Orrec tottui sokeuteensa, tukenaan hänen läheinen ystävänsä Gry. Mutta pian tapahtui jotain kamalaa, joka ravisutti Cannocin, Orrecin sekä Gryn elämää.

Otin vahingossa Näkemisen lahjan, kun tarkoituksena oli kirjastossa ottaa Le Guinnen Maamerentarinoiden sarjan ensimäinen kirja. No väliäkö sillä, sillä pidin tästä. Teema, suuri voima tuo suuren vastuun, oli hyvin esillä kirjassa. Sitä käsiteltiin lähes koko sivulla Orrecin ajatuksissa ja teoissa.

Alkuun minun piti miettiä koko ajan kuka on kukin, sillä tapahtumat menivät veikeässä järjestyksessä, mutta jo toisen kappaleen jälkeen pystyin rentoutumaan lukemiseen. (Brunojr / Sivupiiri)