Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

2.2.2015

Faunoideista kertovan kirjasarjan ensimmäinen osa!

Unna on aina tiennyt olevansa erilainen. Hänellä ei ole koskaan ollut ystäviä, joiden kanssa supattaa tai jakaa mielipiteitä. Unna on aina ollut pieni ja ketterä, eikä mikään kaatumisenvaaraa aiheuttava laji ole koskaan ollut hänelle hankala. Skeittitemput tuntuvat täysin luontevilta, kaikkein vaikeimmatkin hypyt ja voltit onnistuvat ensimmäisellä kerralla moitteettomasti. Puita hän rakastaa. Niihin voi aina hakeutua turvaan, jos jokin tuntuu uhkaavan. Kuin orava, hän voi vaikka laskeutua puusta pää edellä alaspäin.

Eräänä iltana Unna saa tietää, että on muitakin hänen kaltaisiaan. Hän kohtaa Rufuksen, jonka punaiset rastat ja vihreät silmät valloittavat hänet heti. Jotain vastustamatonta tuossa miehessä on, mikä pakottaa Unnan hänen luokseen, vaikka orava hänen sisällään käskisi juosta karkuun.

Aivan huikea! En tiedä mitä kirjalta odotin, mutta odottamattomat odotukset täyttyivät, jos näin voi sanoa. ;)

En ollut osannut kuvitella, että näin hyvä kirja voisi sattua käteen. Ensi silmäyksellä kirjan puhekielinen kirjoitusasu sai ennakkoluulot esille, mutta tähän kirjaan ne sopivat kuin napa mahaan. Kirjasta ei myöskään puuttunut jännittäviä, ja vatsaa kipristeleviä tilanteita ja voin sanoa, että useammin kuin monesti räjähdin nauramaan kirjan kiusaantuneille henkilöille ja tilanteille.

Mutta ennen kaikkea se oli rakkaustarina kaikessa huumorissaan ja jännityksessään. Ehkä jännitystä olisin enemmän odottanut, mutta toivon, että seuraavissa kirjoissa sitä sitten saadaan enemmän. Silti erittäin onnistunut sarjan aloitusosa! (no one / Sivupiiri)