Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

Nathanielin vanhemmat hylkäsivät hänet, kun hän oli vasta kuusi vuotias ja tämän seurauksena hänestä tuli Arthur Underwoodin oppipoika. Nathanielista on mahdollisuus tulla hyvä maagikko ja oppia kutsumaan henkiä. Nuorempana kokemansa nöyryytyksen jälkeen, jonka myös aiheuttajana osittain oli mestarinsa Underwood, alkavat Nathanielin opinnot vasta kunnolla sillä hänen koston halunsa motivoivat häntä jatkamaan.

Kaksitoistavuotiaana Nathaniel saa kutsutuksi vahvan dzinnin, Bartimeuksen, joka saa tehtäväkseen varastaa Samarkandin amuletin hyvin vahvalta maagikolta, Simon Lovelacelta, ja piilottaa se Underwoodin työhuoneeseen. Bartimeus, joka on puhunut kuningas Salomonin kanssa ja ollut rakentamassa Pisan kaltevaa tornia, ei ole tyytyväinen nykyiseen isäntäänsä, mutta hänen on toteltava omien lakiensa takia. Ongelmitta ei kaikki suju, sillä selviää että Lovelace onkin paljon vahvempi maagikko kuin Nathaniel olisi uskaltanut arvata ja hänellä on paljon henkiä alaisinaan.

Bartimeuksen huumori on todella mukavaa luettavaa. Kirja on suurimmaksi osaksi kirjoitettu Bartimeuksen näkökulmasta ja teksti on vapaampaa omalla tavallaan. Alaviitteet ovat hauskoja luettavia sillä niissä hän selittelee eri asioita ja tuo esille mielipiteitään. Nathanielin näkökulmasta on myös mukava lukea -tilanteista riippuen-, mutta se on jotenkin "jäykempää"... (parempaa sanaa en siihen löydä kuvaamaan) Juoni menee sutjakasti, vaikkakin kirjassa on reilut viisisataa sivua. Itse en oikein jää kirjaan koukkuun, mutta minun mittapuullani se saa arvosanaksi 8. (Brunojr / Sivupiiri)