Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

4.2.2015

Lintumaa on kaunis ja hyvinvoiva paikka, kunnes harakat alkavat kylvää kauhua ja tuhoa. Ilkeän Slyekinin johdolla kyseiset linnut tappavat monia lintulajeja. Kirrick, punarinnoista viimeinen, kuitenkin onnistuu säilyttämään henkensä ja pakenee viisaan pöllö Tomarin luo. Tomar haaveilee Pöllöjen Neuvoston kokoontumisesta, mikä edustaa kaikkea hyvää ja viisasta lintujen maassa, mutta siihen tarvitaan apua ja suunnitelma. Kirrick saa tehtäväkseen houkutella lännestä, pohjoisesta ja idästä lintuja sotaan harakoita vastaan. Matka ei ole helppo, mutta matkalla Kirrick saakin apua, rakastuu ja selviytyy monista täpäröistä tilanteista.

Kuitenkin viimeisen taistelun kääntyessä voittoon toinen pahoista harakoista, Traska, jää eloon.

Kirjan toisessa osassa Portia, Kirrickin vaimo, lähtee meren ylitse Siipimaahan houkuttelemaan lintuja heidän maahansa. Lintumaassa ei enää soi linnunlaulu ja lintuja on muutenkin vähän. Matka on pitkä ja on epätoivoinen. Samaan aikaan Traska onnistuu uudelleen kylvämään kauhua Lintumaassa.

Kirjan hahmot ovat ihania ja ne sopivat lintulajeille todella hyvin. Toki pöllöjen viisaus tai kotkien nopeus on osittain totta mutta toisaalta taas stereotyyppistä.

Kirjoitustyyli tuntuu joskus vähän vanhahtavalta, mutta kulkee hyvin eteenpäin ja kielikuvat ovat hauskoja. Lisäksi osa tapahtumista on oikeasti raakoja, kuten murhaamiset yms. joten en suosittele tätä kirjaa ihan nuorimmille.

Traskan hahmo yllätti minut, koska vaikka hän hahmona edustaa aika äärimmäistä pahaa, tulee hahmosta esiin myös yllättävästi esiin lempeä ja yksinäinenkin puoli. Ihmisen osaa kirjassa käsitellään neutraalisti ja negatiivisestikin. Disney on ostanut tähän elokuvaoikeudet. (Edis_ / Sivupiiri)