Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

Artemis vietti Limbossa kolme vuotta, mikä hänellä ja Hollyllä meni vain hetkessä ohi, mutta nyt hän on uusiutuneen perheensä parissa. Hän yrittää totutella olemaan isoveli kahdelle pikkuveljelleen ja elämään ilman rikoksia.

Artemiksen äiti sairastaa mystistä tautia, joka vie voimat häneltä hiljalleen, kukaan ei ole saanut selvitettyä mikä Angelinea vaivaa. Artemis pyytää apuaan Hollylta, joka kentauri Foalyn avulla saa selville sairauden lähteen ja sen parannuskeinon. Angeline sairastaa vanhaa keijusairautta, jonka lähde on taikuus. Parannuskeinona on vain silkkiapinan aivoneste, mutta ikävä kyllä Artemis myi viimeisen lajin edustajan Eksintionisteille nuorempana. Nyt ainut keino parantaa Angeline on matkata ajassa taaksepäin, missä autta Nro 1, ja pelastaa silkkiapina Eksintonisteiltä.

Nuoren Artemiksen tarkoitus olisi saada rahaa voidakseen rahoittaa hänen (silloisen) kadonneen isänsä löytöretkeä. Eikä hän anna minkään tulla eteensä. Vanhempi Artemis Fowl ja Holly yrittävät saada silkkiapinan haltuunsa salaperäisen avustajan kanssa.

No alkuun kun luin takakannen tule olotila: "Ei kai taas!", sillä ensimmäisessä Artemis Fowlissa Angeline on kipeä. Tässä kirjassa se kuitenkin on kirjan pää aiheena, eikä semmoisen "pikkuseikkana kirjassa". Juonikaavio on sama, kuin aina, mikä vähän ärsyttää, muttei tee kirjasta huonoa. Olen vain niin päättänyt että pidän näistä kirjoista eikä mikään saa päätäni kääntymään. (Brunojr / Sivupiiri)