Keskustelu

Tuomas Aitonurmi

18.12.2013

Johanna Sinisalon uusin romaani on erittäin otteessaan pitävä ja todella mehukasta yhteiskunnallista satiiria. Romaanin kuvaama maailma on selkeästi jonkinlainen kannanotto julkisuudessakin esiintyneisiin mielipiteisiin naisen seksuaalisesta asemasta, ja se tuosta maailmasta ehkä tekeekin pelottavan, että on varmasti ihmisiä, jotka näkisivät tuollaisen yhteiskunnan ideaalina. Myös isoveljen valvonta, joka tässä tapauksessa kohdistuu ihmisten terveyteen, on viety aivan omalle tasolleen.

Romaanin kerrontaa rytmittävät varsinkin alkupuoliskon Kellari-osiossa Vannan kadonneelle sisarelleen kirjoittamat kirjeet sekä katkelmat tietokirjoista, opetusmateriaaleista jne. Nämä ovat tuttuja elementtejä jo Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta. Nuo katkelmat tukevat hyvin kerrontaa ja antavat lukijalle lisätietoa kirjan tapahtumien taustalla vaikuttavista asioista.

Henkilöhahmot ovat myös onnistuneita, "miinusmies" oli ainoa, joka jäi kirjan kuvaamista ihmistyypeistä tarkemmin esittelemättä. Pohjois-Koreaan verrattavissa oleva eristäytyneen, kansalaisiaan alati kontrolloivan valtion kuvaus on tosiaan erittäin todentuntuinen tunkien itselläni jopa uniin, mikä kertoo kirjan luoman todellisuuden ja tunnelman onnistumisesta. Erittäin hyvä lukukokemus kaiken kaikkiaan.