Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

On kulunut viisisataa vuotta Ragnarökistä, maailman lopusta, jonka jälkeen maailma on rakentanut itsensä uudelleen. Kaikkia yhdeksää maailmaa myöten.

Maddy on 14-vuotias tyttö Malbrystä, jossa hän on halveksittu ja monien pelkäämä. Syy tähän on riimu Aesk, joka hänellä on kädessään. Kukaan ei tiedä tarkalleen kylässä mitä tämä merkki tarkoittaa, mutta tytön omapäinen luonne ei ainakaan lupaa hyvää.

Seitsemän vuotta sitten Maddy tapasi ensimmäisen kerran Yksisilmän, matkalaisen, jolla on toisen silmänsä tilalla käänteinen riimu Raedo. Utelias tyttö halusi tietää lisää miehen riimusta ja omastaan, sillä kenelläkään Maddyn aiemmin tapaamallaan ihmisellä ei ole ollut riimua.

Yksisilmä kiinnostui tytöstä ja alkaa kertomaan riimuista, niiden voimista ja Ragnarökistä -ja näin ollen kertoo lähes kaiken toisin, kuin Maddylle on opetettu. Hän puhuu Vaaneista, Aasoista ja demoneista, kaikista asioista, joista Hyvä Kirja ei mainitsekkaan.

Nyt Yksisilmä on lähettänyt Maddyn etsimään Kuiskaaja Punaisen hevosen kukkulan alta ja jättänyt yksin tehtävänsä kanssa. Ainut ongelma on vain se, ettei Maddy tiedä mikä Kuiskaaja on tai miltä se edes näyttää.

Huomasin heti iloiseksi yllätykseksi, että päähenkilön ikä on 14-vuotta eikä 12-vuotta kuten yleensä nuorten kirjoissa on. Kirja oli kokonaisuudessaan mukava, alkuun (ensimmäiset sata sivua) olivat todella tylsää luettavaa, mutta jaksoin jatkaa sillä aihe, Skandinaavien jumalat, kiinnosti todella paljon. Tiesinkin suht paljon jo niiden historiasta -luettuani romaaneista mm. Eerik Ihmisenpojan (ei kovin hyvä romaani). Joanne Harris oli tuonut hiukan omia lisäyksiä tai muokannut joitain kohtia kirjaan sopivaksi, joten kirja ei ole täysin totta historiallisesti. Reilu 550 sivua soljuu mukavasti eteenpäin ja loppu tulee aika äkkiä. Loppu oli ehkä odotettu, kun tarkemmin miettii, mutta myös hieman hosuttu äkkipäätös. (Brunojr / Sivupiiri)