Talot ovat muutakin kuin seiniä ja kattoja

Harvemmin talot ovat pelkästään rakennusmateriaalin ja työn lopputulos. Taloilla voi olla merkitystä kotina, turvana ja suojana. Toisinaan talo voi olla kuin maaginen labyrintti tai pelottava vankila. Talo voi esittää maailmaa pienoiskoossa, olla vertauskuva ihmismielen sopukoista tai toimia persoonallisuuden eri piirteiden näyttämönä. Näissä romaaneissa talot ovat enemmän kuin osiensa summa.

Jo Baker: Longbournin talossa
Longbournin talossa on palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo. Teoksen päähenkilö Sarah pesee lattioita samaan aikaan kun Elizabeth Bennet pukeutuu tanssiaispukuun. Longbournin talo on myös palvelusväen ainoa koti ja heidän elämänsä näyttämö, joka tässä kirjassa ei jää piiloon keittiön oven taakse.

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat
Yacoubian-talo oli 1950-luvun sotilasvallankaappaukseen asti osa Kairon muodikkainta keskusta. Lukaaleissa viihtyvät edelleen yhteiskunnan hyväosaiset, mutta talon katolla vanhoissa huolto- ja varastokonteissa majailee talouskasvun alijäämä. Asukkaiden välisten sosiaalisten erojen ja niistä syntyvien jännitteiden kautta Alaa al-Aswani paljastaa Egyptin sisäisen elämän.

J. G. Ballard: Tornitalo
Lontoon liepeille on noussut uusi, huippumoderni 40-kerroksinen tornitalo, jonka on määrä täyttää asukkaiden kaikki unelmat: koulut ja kaupat, kuntosalit ja kampaamo löytyvät saman katon alta. Kaikki on suunniteltu toimimaan, palvelemaan ihmistä. Se on oma pienoiskaupunkinsa, maailma pienoiskoossa. Mutta onko maailma sittenkään niin mukava paikka?

Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä
Kun berliiniläinen arkkitehti 1920-luvulla rakentaa idyllisen järven rannalle talon kesänviettopaikakseen, hän tuskin aavistaa, millaisia vuosikymmeniä talo ja sen asukkaat vielä saavat todistaa. Ihmiset ja aikakaudet tulevat ja menevät, ja rauhan ja erilaisten taisteluiden aika vuorottelee. Kymmeniä tuhansia vuosia vanha järvi sekä talo sen rannalla kuitenkin pysyvät ja kertovat omaa haikeaa tarinaansa.

Ann Patchett: Hollantilainen talo
Cyril Conroy hankkii toisen maailmansodan jälkeen perheelleen linnamaisen ylellisen talon. Satumainen idylli Philadelphian eliittialueella alkaa mureta, kun Elna-äiti jättää perheen ja äitipuoli ottaa talossa vallan. Sisarukset Maeve ja Danny karkotetaan kodistaan. He kuitenkin palaavat kerta toisensa jälkeen tarkkailijoina talolle.

Niina Repo: Anteeksianto
”Seisoin pihalla ja ihailin taloa. Sydämeni sykähteli villisti ja käteni hikosivat.” Rauhalan perhe ostaa paritalon puolikkaan Liimatoilta. Siitä alkaa helvetti.

Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa
Medeia Mendez on kuin Goyan maalauksen henkilö lesken mustissaan. Hän on Krimille asettuneen kreikkalaissukunsa keskushenkilö, suvun, joka on hajaantunut vähitellen ympäri Neuvostoliittoa, mutta kokoontuu uskollisesti kesäisin Medeian talolle Mustanmeren rannalle.

Susanna Clarke: Piranesi
Piranesi asuu Talossa, jossa on lukematon määrä huoneita ja käytäviä, joita reunustavat tuhannet patsaat. Vuorovesi yltää portaisiin asti, pilvet liikkuvat yläkerran saleissa. Mutta Piranesia ei pelota. Tiistaisin ja perjantaisin Piranesi näkee ystävänsä, mutta muuten hän on yksin. Kun liidulla piirrettyjä viestejä alkaa ilmestyä lattioihin, Piranesi varmistuu siitä, että Talossa liikkuu myös joku tai jokin muu. Mutta kuka, ja mitä hän haluaa?