Sotiriou, Kristiina
Elämäkertatietoa
Naimisissa tammikuusta 1996 kyproslaisen Sotiris Sotirioun kanssa, yksi poika ja kyproslainen löytökoira Klarissa.
Ylioppilas Nurmijäven yhteiskoulun lukiosta 1987, filosofian kandidaatti, kieltenopettaja Helsingin yliopistosta 1993. Pianonsoiton ja kielten yksityisopetusta vuodesta 1983 (kreikkalaisessa Naksoksen saaressa 2005-2007 sekä 2009-2010), kieltenopettajana Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla, nykyään sivutoimisen kansalaisopiston kieltenopetuksen ohella luovan alan yrittäjä (Toiminimi Valeria, Lieksa), sanojen ja sävelten viljelijä.
Ylioppilas Nurmijäven yhteiskoulun lukiosta 1987, filosofian kandidaatti, kieltenopettaja Helsingin yliopistosta 1993. Pianonsoiton ja kielten yksityisopetusta vuodesta 1983 (kreikkalaisessa Naksoksen saaressa 2005-2007 sekä 2009-2010), kieltenopettajana Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla, nykyään sivutoimisen kansalaisopiston kieltenopetuksen ohella luovan alan yrittäjä (Toiminimi Valeria, Lieksa), sanojen ja sävelten viljelijä.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kirkossa kuulutettu 1786-1886, (omakustanne 2017).
Parahin veli, rakas sisar : Dybergien postia 1863-1917 (omakustanne 2017).
Kaksitoista matkapuuta (2020) yhdessä Inka Kiven ja Asko Hiljasen kanssa.
Metsä on täynnä unelmia : runotarinoita ja elämän kuvia (2021) yhdessä Terttu Heiskanen-Timosen kanssa.
Parahin veli, rakas sisar : Dybergien postia 1863-1917 (omakustanne 2017).
Kaksitoista matkapuuta (2020) yhdessä Inka Kiven ja Asko Hiljasen kanssa.
Metsä on täynnä unelmia : runotarinoita ja elämän kuvia (2021) yhdessä Terttu Heiskanen-Timosen kanssa.
Tekstinäyte
"Iltamat Monolassa. Soittaa Sipelius", luen julisteesta ladon seinästä. Onneksi tomera Celina-rouva kertoi meille näistä iltamista, tästä tulee kauhean hauskaa. Pääsimme kaikki lapsetkin mukaan nuoren säveltäjäneron kohdataksemme (Minulle tämä on toinen kerta, mutta nyt ilman ruukkua.), vain Kaarlo Elias jäi tuutimaan lapsenpiian hoiviin. Taas sataa kaatamalla. Nyt äkkiä sisään, ladosta kuuluu jo leiskuvaa soitantaa!Lato on tupaten täynnä, monet kasvot tuttuja kirkosta. Keskellä soittaa liekehtivä maestro viikset väristen, Aino-nuorikko näkee vain hänet, taputtaa hurmaantuneena. Ihme ja kumma: kirkkoherra ja ruustinna Porthan seisovat hymyillen takanurkassa, yhtyvät taputuksiin. Elviira, Ellin ja Berit juoksevat luokseni, alamme kerätä suurta piiriä säveltäjän ja hänen kielonkukkavaimonsa ympärille. Isä pyytää äidin tanssiin, seppä vaimonsa, naurava Alarik rientää kumartamaan Elna Marialle, Salskea Onni Dyberg jollekin hersyvänauruiselle neidolle (Elin valistaa minua, että kyseessä on nurmeslainen neiti Helmi Järnefelt.), meidän Karl Brunomme Onnin ja Alarikin sisarelle Siviälle, Leonhard Kaski (kanttorin muusikkopoika) Klara Porthanille, pappilan venerenki Elli Kotilaiselle, Monolan isäntä Olli omalle Anna Marialleen. Kukkia, olkia, naurua, hengästystä, hulmuavia helmoja, sadepisaroita katonraoista, hevosten hirnuntaa. Kaikki ilosta hullaantuneita, kaikki yhdessä; Pielinen huokaa, soi.