Ollakseni kaihoisa
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
1/1971
Teosarvio
Kytöhonka, Arto: Ollakseni kaihoisa.
Tämä Kytöhongan ensimmäinen kirja on suomalaisessa lyriikassa harvinaisen laaja runoelma eräistä hyvin tavallisista asioista nuorten ihmisten elämässä, rakastumisesta, avioliitosta, erosta. Mutta Kytöhongan tapa kokea ja kirjoittaa on kaukana tavallisesta. Hän assosioi vapaasti ja rennosti ilman pienimpienkään kahleitten puristusta ja pitää kokonaisuuden kuitenkin ihailtavan hyvin kasassa. Peter Stuyvesantin ilkamoiva tarina itsensä ja sen mukana rajansa tuntevan järkkymättömän optimistin vaiheista on niin laulullisen helppolukuinen ja muotoseikkoja karttava, että lukijan ei todellakaan täydy olla vihkiytynyt nykyrunouden salaisuuksiin voidakseen löytää siitä oleellisen: sillä, miten maailman kokee, on hyvin vähän tekemistä maailman kanssa. Tämä epäilemättä taantumuksellinen mielipide on yleistettynä varmasti väärä ja jopa vaarallinenkin, mutta sitä ei ainakaan ole Kytöhongan tapa tehdä runoudesta vähemmän juhlallinen, iloinen asia.
Tämä Kytöhongan ensimmäinen kirja on suomalaisessa lyriikassa harvinaisen laaja runoelma eräistä hyvin tavallisista asioista nuorten ihmisten elämässä, rakastumisesta, avioliitosta, erosta. Mutta Kytöhongan tapa kokea ja kirjoittaa on kaukana tavallisesta. Hän assosioi vapaasti ja rennosti ilman pienimpienkään kahleitten puristusta ja pitää kokonaisuuden kuitenkin ihailtavan hyvin kasassa. Peter Stuyvesantin ilkamoiva tarina itsensä ja sen mukana rajansa tuntevan järkkymättömän optimistin vaiheista on niin laulullisen helppolukuinen ja muotoseikkoja karttava, että lukijan ei todellakaan täydy olla vihkiytynyt nykyrunouden salaisuuksiin voidakseen löytää siitä oleellisen: sillä, miten maailman kokee, on hyvin vähän tekemistä maailman kanssa. Tämä epäilemättä taantumuksellinen mielipide on yleistettynä varmasti väärä ja jopa vaarallinenkin, mutta sitä ei ainakaan ole Kytöhongan tapa tehdä runoudesta vähemmän juhlallinen, iloinen asia.