Arkko, Ulla
Elämäkertatietoa
Ulla Arkko kirjoittaa elämänläheisesti, lähtökohtanaan nähty ja koettu. Runoissa paljastuvat pääpiirteissään hänen vaiheensa ja hänen sukupolvensa kokemukset.
Pohjoissavolaiselle maatilalle syntynyt Ulla Arkko tuntee maaseudun ja kaupungin. Hän opiskeli ja työskenteli ja perusti perheen yliopistokaupungissa, ja nykyisellä kotiseudullaan Arkko ohjaa kirjoittajapiiriä, koordinoi kotiseutupäiviä ja toimii kotiseutuyhdistyksen sihteerinä. Hän on yhteistyössä alueen taiteilijoiden ja yrittäjien kanssa, ja häneltä tilataan runoja eri tapahtumiin.
Tarina ja rytmi ovat keskeisiä Arkon runoissa. Hänen riimirunojensa taustalta löytyvät lapsuuden körttivirret. Arkon runoissa tulee esille laman vuosikymmenien vaikutus yksilöihin ja yritystoimintaan. Enimmät aiheensa hän saa lähipiiristä. Niitä ovat perhe ja ystävät, arjen ja juhlan tapahtumat, vuodenkierto ja selviytyminen vaikeuksista. Arkko kirjoittaa hauskasti ja hersyvästi kokoelmansa osastossa ”Arjen tarinoita, pieniä narinoita”. Runoissa ystäville ja omille lapsille on kuunteleva ja keskusteleva vire. Runojen puhuja toivoo, että nuori polvi oppisi kulkemaan omaa tietään ja välttämään äärimmäisyydet.
Oman tien etsiminen on Arkon runojen keskeinen teema. Hänellä on lapsuuskodin perintönä valoisa elämänusko ja luottamus oman ponnistelun voimaan.
Katriina Kajannes
Harrastukset:
käsityöt, liikunta ja lukeminen.
Pohjoissavolaiselle maatilalle syntynyt Ulla Arkko tuntee maaseudun ja kaupungin. Hän opiskeli ja työskenteli ja perusti perheen yliopistokaupungissa, ja nykyisellä kotiseudullaan Arkko ohjaa kirjoittajapiiriä, koordinoi kotiseutupäiviä ja toimii kotiseutuyhdistyksen sihteerinä. Hän on yhteistyössä alueen taiteilijoiden ja yrittäjien kanssa, ja häneltä tilataan runoja eri tapahtumiin.
Tarina ja rytmi ovat keskeisiä Arkon runoissa. Hänen riimirunojensa taustalta löytyvät lapsuuden körttivirret. Arkon runoissa tulee esille laman vuosikymmenien vaikutus yksilöihin ja yritystoimintaan. Enimmät aiheensa hän saa lähipiiristä. Niitä ovat perhe ja ystävät, arjen ja juhlan tapahtumat, vuodenkierto ja selviytyminen vaikeuksista. Arkko kirjoittaa hauskasti ja hersyvästi kokoelmansa osastossa ”Arjen tarinoita, pieniä narinoita”. Runoissa ystäville ja omille lapsille on kuunteleva ja keskusteleva vire. Runojen puhuja toivoo, että nuori polvi oppisi kulkemaan omaa tietään ja välttämään äärimmäisyydet.
Oman tien etsiminen on Arkon runojen keskeinen teema. Hänellä on lapsuuskodin perintönä valoisa elämänusko ja luottamus oman ponnistelun voimaan.
Katriina Kajannes
Harrastukset:
käsityöt, liikunta ja lukeminen.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tietokirjallisuus:
Kirjoittanut miesten haastattelut kirjaan Karvialaiset sodissa. Karvian Lions Club, Karvian reserviläiset, Karvian osuuspankki 2007.
Kirjoittanut miesten haastattelut kirjaan Karvialaiset sodissa. Karvian Lions Club, Karvian reserviläiset, Karvian osuuspankki 2007.
Tekstinäyte
Lapsen maja
Sanoistasi lapseni sulle majan teen,
ikioman kodin koivujen siimekseen.
Naurusi hyrskeen katoksi taittelen,
iloisuudestasi leveät lattiat laittelen.
Huolistani tuolit ja pöydät sorvaan,
sydämen piirrän teekuppisi korvaan.
Hätäilystäni pehmoisen vuoteen saan,
Sanoistasi lapseni sulle majan teen,
ikioman kodin koivujen siimekseen.
Naurusi hyrskeen katoksi taittelen,
iloisuudestasi leveät lattiat laittelen.
Huolistani tuolit ja pöydät sorvaan,
sydämen piirrän teekuppisi korvaan.
Hätäilystäni pehmoisen vuoteen saan,
rukouksistani ison kynttilän palamaan.
Väittelyistä värikkäät matot saamme,
nokkapokat seinille tauluiksi jaamme.
Riidoista kattiloita, kauhoja, lusikoita,
mökötyksestä suolaa, leipää ja voita.
Vielä pienen helmiarkun sisälle kannan,
siinä on kyyneleesi, ne nyt sulle annan.
Jokaisen säilytin, ne kristalleina soivat,
muistojen tiarassa timantteja olla voivat.
Tanssiva tuuli kuiskauksen kuuli (Mediapinta 2009).
Väittelyistä värikkäät matot saamme,
nokkapokat seinille tauluiksi jaamme.
Riidoista kattiloita, kauhoja, lusikoita,
mökötyksestä suolaa, leipää ja voita.
Vielä pienen helmiarkun sisälle kannan,
siinä on kyyneleesi, ne nyt sulle annan.
Jokaisen säilytin, ne kristalleina soivat,
muistojen tiarassa timantteja olla voivat.
Tanssiva tuuli kuiskauksen kuuli (Mediapinta 2009).