Virolainen, Hannu
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka Liperin Roukalahti vuodesta 2000
Perhesuhteet: Naimisissa
Suomen näytelmäkirjailijaliiton jäsen 2005-
Ura:
Suomen teatterikoulu
Näyttelijä, ohjaaja
Perhesuhteet: Naimisissa
Suomen näytelmäkirjailijaliiton jäsen 2005-
Ura:
Suomen teatterikoulu
Näyttelijä, ohjaaja
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmien käsikirjoituksia ja dramatisointeja:
TV:näytelmä: Tästä on kysymys (Ohjaus Marjo Kuusla). 1969
Nukketeatterinäytelmä: Oi ihana Panama (dramatisointi ja laulujen sanat). 1986 Vaasan kaupunginteatteri
Aikaa kutakin Liperissä : kavalkaadi Liperin historiasta. 2002
Videotallenne: Siemenestä suuvärkkiin : ruisleivän synty ja kehitys (käsikirjoitus ja ohjaus). Liperi-seura 2004.
Leipäpeili : juhlanäytelmä Liperin täyttäessä 130 vuotta (käsikirjoitus yhdessä Heikki Turusen kanssa). 2007
TV:näytelmä: Tästä on kysymys (Ohjaus Marjo Kuusla). 1969
Nukketeatterinäytelmä: Oi ihana Panama (dramatisointi ja laulujen sanat). 1986 Vaasan kaupunginteatteri
Aikaa kutakin Liperissä : kavalkaadi Liperin historiasta. 2002
Videotallenne: Siemenestä suuvärkkiin : ruisleivän synty ja kehitys (käsikirjoitus ja ohjaus). Liperi-seura 2004.
Leipäpeili : juhlanäytelmä Liperin täyttäessä 130 vuotta (käsikirjoitus yhdessä Heikki Turusen kanssa). 2007
Tekstinäyte
1. LUKU
Sekunda jo syntyessään
Tökötti talo törmällä, mäenrinteessä mökötti,
pienuuttansa häpeili, kyyristeli kyykyllänsä.
Päivä seinät paahtanunna, haalistanut havunväriset.
Hilseillyt maali hiljaksensa, verkalleen väri varissut.
Sekunda jo syntyessään
Tökötti talo törmällä, mäenrinteessä mökötti,
pienuuttansa häpeili, kyyristeli kyykyllänsä.
Päivä seinät paahtanunna, haalistanut havunväriset.
Hilseillyt maali hiljaksensa, verkalleen väri varissut.
Kesäkuun alkua elettiin, kitkuteltiin kevättä.
Viisikymmentälukuun muutama vuosi, sota vielä vaivoina.
Alkukesän koleat päivät, kirkkaat sekä kelmeät,
kertoivat talven taistelusta, luopumisen tuskasta.
Kylmän kalman kouran ote, talven tartunta tanakka
hiukan oli hellittänyt, suven suloisen sylistä.
Kevätpäivän ensi-säde, ahertaja aamuvirkku
lämpimämpänä lävähti läpi ikkunan likaisen,
lasin pahasti pölyisen. Valais vintin virttynehen,
huojui huoneen sopukoissa, siirtyi seinällä alemma,
sieltä alkovin yhytti, koppasi sänkykomeron,
jossa äiti synnytteli, vaimo vatsoa varisti,
nainen nelikymmeninen, tukanjuuri tuhkanvärissä.
lastaan kuuvetta kuvehti, näytti napaa näyttävintä.
Tuuheina hiuksensa levisi, pyörtehiksi patjan päälle,
tyyny tyrkätty sivulle, siihen viereen viskattuna.
Kaikui kirkuna katossa, kajahteli kammarissa,
kun nainen naama väärällänsä, olemuksellaan osoitti,
että tuskan tulimmainen lantiotansa likisti,
pakotus vallan pirullinen, raju ihmisraukallekin.
[Sekunda jo syntyessään. Ilias 2009, s. 5-6]
Viisikymmentälukuun muutama vuosi, sota vielä vaivoina.
Alkukesän koleat päivät, kirkkaat sekä kelmeät,
kertoivat talven taistelusta, luopumisen tuskasta.
Kylmän kalman kouran ote, talven tartunta tanakka
hiukan oli hellittänyt, suven suloisen sylistä.
Kevätpäivän ensi-säde, ahertaja aamuvirkku
lämpimämpänä lävähti läpi ikkunan likaisen,
lasin pahasti pölyisen. Valais vintin virttynehen,
huojui huoneen sopukoissa, siirtyi seinällä alemma,
sieltä alkovin yhytti, koppasi sänkykomeron,
jossa äiti synnytteli, vaimo vatsoa varisti,
nainen nelikymmeninen, tukanjuuri tuhkanvärissä.
lastaan kuuvetta kuvehti, näytti napaa näyttävintä.
Tuuheina hiuksensa levisi, pyörtehiksi patjan päälle,
tyyny tyrkätty sivulle, siihen viereen viskattuna.
Kaikui kirkuna katossa, kajahteli kammarissa,
kun nainen naama väärällänsä, olemuksellaan osoitti,
että tuskan tulimmainen lantiotansa likisti,
pakotus vallan pirullinen, raju ihmisraukallekin.
[Sekunda jo syntyessään. Ilias 2009, s. 5-6]