Päivinen, Maaria
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Nauska
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka:
Tohmajärvi, Kouvola, Helsinki 2003-2011, München 2011 kesästä lähtien, nykyisin Islanti
Yo Kouvolan yhteiskoulun lukio 2001
FM Helsingin yliopisto 2006
Äidinkielen opettajana 2006-
Tohmajärvi, Kouvola, Helsinki 2003-2011, München 2011 kesästä lähtien, nykyisin Islanti
Yo Kouvolan yhteiskoulun lukio 2001
FM Helsingin yliopisto 2006
Äidinkielen opettajana 2006-
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa
Tekstinäyte
Luulen, että se olit sinä. Tämä on sinun syytäsi, tämä kymmenkertainen kuolema, jatkoi Silja, heitti kokkoon vanhoja sanomalehtiä, laukustaan muistikirjoja, niiden pitkästyneitä sivuja. Hän poltti todisteet kulttuuristaan madagaskarilaisen lammen rannalla; hän kaiversi sellinsä seinään linkkuveitsen kärjellä sydämen, sen sisään merkitsi listan niistä synneistä, jotka Mai laittoi hänet tekemään.
Hän ei uskaltanut maistaa vetää, jota kumaraselkäinen mies tarjosi; hän oli juuri parantunut kulkutaudista. Juna puuskuttamassa aavikon halki, Siljaa vietiin jo kertaalleen vierailluille seuduille. Hän ei noussut jaloittelemaan ei edes virtsaamaan; hän muisti olleensa joskus pieni, päästämäisillään irti silloin kun se kaikki alkoi. Hän ei malttanut laskea venäläisiä, kimoilevia kirjeitä käsistään, oli ehtinyt lukea muutaman päällimmäisen jo useaan kertaan sinä päivänä kun kaikki alkoi, niissä ulistiin: olet raikuvaa metsää, olet aurinkoinen patio, olet aukko hiilipilvessä.
[Silja ja Mai. ntamo 2010, s. 119]
Hän ei uskaltanut maistaa vetää, jota kumaraselkäinen mies tarjosi; hän oli juuri parantunut kulkutaudista. Juna puuskuttamassa aavikon halki, Siljaa vietiin jo kertaalleen vierailluille seuduille. Hän ei noussut jaloittelemaan ei edes virtsaamaan; hän muisti olleensa joskus pieni, päästämäisillään irti silloin kun se kaikki alkoi. Hän ei malttanut laskea venäläisiä, kimoilevia kirjeitä käsistään, oli ehtinyt lukea muutaman päällimmäisen jo useaan kertaan sinä päivänä kun kaikki alkoi, niissä ulistiin: olet raikuvaa metsää, olet aurinkoinen patio, olet aukko hiilipilvessä.
[Silja ja Mai. ntamo 2010, s. 119]