Pollari, Johanna

Kirjailija Johanna Pollari on työskennellyt sairaanhoitajana, tanssinopettajana, opettajana ja yrittäjänä eri puolilla Suomea, ja kohdannut niin ruusuilla tanssimista, karikkoja kuin hyvin mielenkiintoisia ihmisiäkin. Johanna syntyi Pihtiputaan Kortteiselle nelilapsisen perheen esikoiseksi, ja on pienestä pitäen saanut tutustua ympäröivään maailmaan rajojaan kokeillen ja seikkaillen. Luottamus ihmisiin ja viehtymys katsoa mitä on tapahtumien ja vuorten takana on vienyt hänet muutama vuosi sitten Välimeren rannalle Alanyaan. Siellä appelsiinipuunsa vieressä, avoimen taivaan alla ja suurten vuorten syleilyssä syntyy runoja ja novelleja kahden kulttuurin välissä elämisestä, parisuhteesta, vanhenemisesta, naiseudesta, ihmissuhteista, kaikesta siitä miltä elämä näyttää ja tuntuu juuri nyt.

Motto: "On a day when the wind is perfect, the sail just needs to open and the world is full of beauty. Today is such a day. -Rumi"

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tanssiaapinen paritanssin harrastajalle, 2003, omakustanne
Puhutaan turkkia 1, 2017, e-kirja + videot, omakustanne
Suomentanut 2 englanninkielistä teosta 2013 2014, mutta teosten luonteesta johtuen omaa nimeä ei haluttu näkyviin.

Tekstinäyte

"1.
Vilkaisen silmiesi kullanruskeisiin pyörteisiin,
kietoudun parfyymisi viettelevään tuoksuun,
tunnen jo mustien kiharoiden soljuvan sormissani.
Kehrään kuin kissa,
ajatuksen suomasta nautinnosta.

Entäpä siten todellisuus?

2.
Olo kuin rypistetyllä perhosella

kun saavut,
puhallat siipeni auki,
nostat myötätuuleen.

Kuinka tiedätkin saapua aina silloin
kun odotan,
kun päivän melut
ja myrsky riepottelevat.

Rypystä auenneet siivet
entistä vahvemmat,
ryppyjen jälkeen
uniikisti kauniimmat.

Kuinka onnekas olen,
kun saavut,
vaikka mitä tekisin,
maan ääriin lähtisin.

3.
Tuntikausia rannalla
mitä parhaimmassa seurassa.
Aurinkoni, mereni ja minä.

Otanko lapsuuttani takaisin kun leikin kuohuissa,
pompin pintaan vaikka kuinka suuri aalto murtuisi päälle.
Vedellä on voima ja loputon aaltojen vyöry,
minulla vain suunta kohti aurinkoa.
Vaikka olisin painettu kuinka syvälle,
suolainen vesi suussa, hiekkaa korvissa,
löydän tieni pintaan, nousen ja hengitän.
Nousen kohti aurinkoa, lämmintä rantaa.
Annan suolan kuivua iholle, että muistan.
Entistä suolaisempi minä, sinä makeammaksi kutsut.
Miten tässä näin kävi.

Elämän suolaama vanhempi nainen,
parempi kuin koskaan ennen."