Idestam, Gustaf

Aatelissäätyyn kohonnut setä adoptoi Gustaf Idmanin v. 1819, jolloin hänen nimensä muuttui Idmanista Idestamiksi.

Opinnot ja työura:

Fil. maist. 1820
Toimittajana Åbo Morgonbladissa 1820-23
Turun hovioikeuden auskultantti ja kanslisti
Falunin vuorikoulu
Vuorimestari

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Mukana teoksessa:

Suomen kansalliskirjallisuus 7: valikoima Suomen kirjallisuuden huomattavimpia tuotteita. Toim. E. N. Setälä, V. Tarkiainen, Vihtori Laurila. Otava 1931

Tekstinäyte

Laulaja
(suom. Vihtori Laurila)

On kukka kaino lehdon katvehessa;
Se hiljaa kaihoin, surullisna versoo
Ain' ikävöiden taivaan avaruuksiin:
Mut kohta kylmä pohjonen sen taittaa
Ja kukan elämä on tuulen saalis.

Niin elää laulajakin kukankaipuun;

Sydäntä kalvaa kaiho entiskotiin,
Kun yksinään hän hiljaa riutuin seisoo;
Ja kerran kevään usvist' aamun koitteen
Hän, hyljitty, kun näkee, hälvenevän
Jo pilvet heleät ja unen-armaat,
Niin kiiruhtain, kuin lempeät yön tähdet,
Pois häipyväiset päivän säihkyn tieltä,
Hän palaa valon kotiin autuaaseen.

Ja iltatuulen hyminää kun lehvät
Sen kuiskii sypressin, mi tomun varjoo,
Viel' ehkä kerran joku laulun veikko
Tuon näkee tumman paaden kaihomiellä
Ja sille muistonkukan pyhittävi.

Julk. Mnemosyne-lehdessä 24.4.1819

Lähteitä ja viittauksia

Heinricius, G. En glömd diktare: Gustaf Idestam. Finsk Tidskrift 1908,
s. 113-124

Suomen kansallisbiografia 4. SKS 2004