Karivalo, Toini

Kirjoittamisen Toini Karivalo aloitti lastenlastensa synnyttyä. Kun isä kissan piirsi ja Parinpellon tarinakerä ovat lähimenneisyydestä kertovia tosikertomuksia lapsille. Pappilan lasten kuvaajana Karivalo jatkaa Anni Swanin linjaa: tarkat havainnot ajasta ja tavoista taustoittavat esitystä Toinin, Eiran, Lassen, Liisan ja heidän vanhempiensa vaiheista. Eletään vuosia, joina puhelin on uusi asia muillekin kuin Hollolan pikkupappilan lapsille.

Hjalmar Paunun Hollolan aikaa Toini Karivalo luotaa myös aikuisille julkaisemissaan artikkeleissa ja kirjoissa. Esitys on tarkkaa, elävää ja lämminhenkistä. Kirjailijan aiheisiin kuuluu myös Widbom-suvun historia Johan Widbomista seitsemänteen polveen.

Jyväskylän ja Keski-Suomen kotiseututietoutta Karivalo elävöittää useissa teoksissa. Hän on koonnut tietoja Jyväskylän seudun 1920- ja 1930-luvun lauluista ja laulunopetuksesta ja maakunnan partiohistoriasta: hän on kartoittanut Reippaitten Tyttöjen toimintaa jaksolta 1918–1939. Lisäksi hän on toimittanut Keski-Suomen sotasairaalaa käsittelevän teoksen. Yksin ja yhdessä Eira Paunun ja Liisa Tuomi-Nikulan kanssa Toini Karivalo on kirjoittanut elämästä Jyväskylän kaupunkiseurakunnan pappilassa.

Runoissaan Toini Karivalo kirjoittaa luonnon ja ihmisen vuodenajoista. Vahvan kuvalliset, puheenomaiset ja asioita osuvasti kiteyttävät runot välittävät hetken vaikutelmia ja muistikuvia läheisistä. Karivalon runoissa ihminen on koulutiellä ikänsä kaiken, ja koko maailma on aina edessä.

Katriina Kajannes


- - -

Toini Karivalo o.s. Paunu

Vanhemmat:
lääninrovasti Hjalmar Abraham Paunu ja Elli Johanna Halla

Puoliso:
opettaja Usko Daavid Karivalo 1939-

Koulutus:
Ylioppilas Jyväskylän tyttölukio 1934, Helsingin sairaanhoitajakoulu 1938

Asuinpaikat:
Varkaus 1944-1966

Ammatti:
Kouluterveydenhoitaja
Tuntiopettaja (luonnonhistoria, maantiede, ruotsin kieli)
PR:n hoitajana Talvi- ja Jatkosodassa osastonhoitajana

Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Kansallisten Senioreiden naiskuoron jäsen
Eläkeläis- ja naiskuoro Kannelin johtajana noin kymmenen vuotta (Varkaus)
Partiotyttöjen vanhenpainneuvosto (Varkaus)

Harrastukset:
kirjoittaminen, laulaminen ja puutarhanhoito.

"Vuonna 1980 ilmestyi tekemäni Widbom-sukukirja. Sitä tehdessäni historian ovet avautuivat minulle. Parinpellon tarinat ovat elävää jatkoa menneen kertomiselle. Runot syntyivät surutyönä mieheni kuoleman jälkeen. Nykyrunoissa on keskisuomalaisuus läsnä. Mielisävellyksiäni ovat Kilpisen Tunturilauluja ja Sibeliuksen Men min fågel märks dock icke."