Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Jopokompleksi
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Miriam on 15, tyttö Ketunpesäntieltä, josta hän haluaa pois – niin pitkälle kuin taivasta riittää, kunhan päälaki vain ei ota pilviin kiinni. Hänen heikot jalkansa ovat muisto onnettomuudesta, jossa hänen äitinsä on kuollut, ja josta lähtien hänen tuurijuoppo isänsä on pelännyt kaikkia pyöriä.
Kun heidän pihalleen ilmestyy Jopo, Miriam arvelee isän voittaneen pelkonsa ja hankkineen sen rahoilla, joita Miriam on säästänyt mopon ostamiseen. Kukaan ei ymmärrä, eikä Miriamkaan oikein ymmärrä ihmisiä. Paras ystävä Sarakin vain puolustaa isää.
Onneksi yhdessä paikassa on hyvä olla: autokorjaamossa, jossa Miriam on kesätöissä. Siellä hän tutustuu Ärtsyyn, joka kuuntelee syyttelemättä, puolustelematta ja kiertelemättä – toisin kuin isä, ja minkä Ärtsy lupaa, sen hän myös tekee. Mutta miten paljon Miriam voi häneen luottaa? Ja mitä tehdä, kun isä ja Jopo eräänä päivänä katoavat?
Itsensä lisäksi on löydettävä myös ystävänsä ja perheensä, jotta pitkän ketunpesän jälkeen loistaisi valo.
(http://www.tainateerialho.info/Jopokompleksi.html)
Miriam on viidentoista, hän on tyttö Ketunpesäntieltä, josta haluaa pois. Hän haluaa niin pitkälle kuin taivasta riittää, kunhan päälaki vain ei ota pilviin kiinni. Lähteminen on kuitenkin mahdotonta. Hänen jalkansa ovat heikot; muisto onnettomuudesta, jossa hänen äitinsä kuoli, ja josta lähtien tuurijuoppo isä on pelännyt kaikkia pyöriä.
Kun heidän kotipihaansa ilmestyy Jopo, Miriam arvelee isän hankkineen Jopon Miriamin säästämillä rahoilla - onhan säästöpossu varastettu. Olisiko isä rohkaistunut kamppailemaan pyöräpelkonsa kanssa vai onko Miriamilla jopokompleksi vai mistä on kyse? Kukaan ei ymmärrä Miriamia, eikä Miriamkaan oikein ymmärrä ihmisiä, jotka ovat aivan muuta kuin hän on uskonutkaan. Paras ystävä Sarakin vain puolustaa isää.
Onneksi yhdessä paikassa on hyvä olla: autokorjaamossa, jossa Miriam on kesätöissä. Siellä hän tutustuu Ärtsyyn, joka kuuntelee syyttelemättä, puolustelematta ja kiertelemättä - toisin kuin isä. Ja minkä Ärtsy lupaa, sen hän myös tekee. Mutta miten paljon Miriam voi häneen luottaa? Ja mitä tehdä, kun isä ja Jopo eräänä päivänä katoavat? Itsensä lisäksi on löydettävä myös ystävänsä ja perheensä, jotta pitkän ketunpesän jälkeen loistaisi valo.
Romaani tytön erilaisista ratkaisuista ja elämästä, joka ei kysy lupaa eikä tee ajanvarauksia. Itsenäinen teos nuortenromaanin Kaista auki! -kirjan teemoista.
-Taina Teerialho
Kun heidän pihalleen ilmestyy Jopo, Miriam arvelee isän voittaneen pelkonsa ja hankkineen sen rahoilla, joita Miriam on säästänyt mopon ostamiseen. Kukaan ei ymmärrä, eikä Miriamkaan oikein ymmärrä ihmisiä. Paras ystävä Sarakin vain puolustaa isää.
Onneksi yhdessä paikassa on hyvä olla: autokorjaamossa, jossa Miriam on kesätöissä. Siellä hän tutustuu Ärtsyyn, joka kuuntelee syyttelemättä, puolustelematta ja kiertelemättä – toisin kuin isä, ja minkä Ärtsy lupaa, sen hän myös tekee. Mutta miten paljon Miriam voi häneen luottaa? Ja mitä tehdä, kun isä ja Jopo eräänä päivänä katoavat?
Itsensä lisäksi on löydettävä myös ystävänsä ja perheensä, jotta pitkän ketunpesän jälkeen loistaisi valo.
(http://www.tainateerialho.info/Jopokompleksi.html)
Miriam on viidentoista, hän on tyttö Ketunpesäntieltä, josta haluaa pois. Hän haluaa niin pitkälle kuin taivasta riittää, kunhan päälaki vain ei ota pilviin kiinni. Lähteminen on kuitenkin mahdotonta. Hänen jalkansa ovat heikot; muisto onnettomuudesta, jossa hänen äitinsä kuoli, ja josta lähtien tuurijuoppo isä on pelännyt kaikkia pyöriä.
Kun heidän kotipihaansa ilmestyy Jopo, Miriam arvelee isän hankkineen Jopon Miriamin säästämillä rahoilla - onhan säästöpossu varastettu. Olisiko isä rohkaistunut kamppailemaan pyöräpelkonsa kanssa vai onko Miriamilla jopokompleksi vai mistä on kyse? Kukaan ei ymmärrä Miriamia, eikä Miriamkaan oikein ymmärrä ihmisiä, jotka ovat aivan muuta kuin hän on uskonutkaan. Paras ystävä Sarakin vain puolustaa isää.
Onneksi yhdessä paikassa on hyvä olla: autokorjaamossa, jossa Miriam on kesätöissä. Siellä hän tutustuu Ärtsyyn, joka kuuntelee syyttelemättä, puolustelematta ja kiertelemättä - toisin kuin isä. Ja minkä Ärtsy lupaa, sen hän myös tekee. Mutta miten paljon Miriam voi häneen luottaa? Ja mitä tehdä, kun isä ja Jopo eräänä päivänä katoavat? Itsensä lisäksi on löydettävä myös ystävänsä ja perheensä, jotta pitkän ketunpesän jälkeen loistaisi valo.
Romaani tytön erilaisista ratkaisuista ja elämästä, joka ei kysy lupaa eikä tee ajanvarauksia. Itsenäinen teos nuortenromaanin Kaista auki! -kirjan teemoista.
-Taina Teerialho
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Olisin voinut lähteä T`s´ekkoslavikan rankan vuoden ohi, sivuuttaa auringonkukkapellon ja ottaa suunnaksi Tohkantien laskevan, mutkaisen radan. Mutta se olisi ollut liian yksinkertaista. Minä käänsin kohti Ketunpesäntien pimeintä kuusikkoa.
En tarkalleen tiedä miksi. Siitä oli kuitenkin hyötynsä, se kävi pian selväksi. Olin ehtinyt ohittaa sementtifirman, taksin ja puusepän, jopa kauneusvoidemyyjän, ja olin juuri tulossa hevostallien tienhaaraan, kun kuulin etäisiä juoksuääniä. En halunnut nähdä Saraa nyt. Otin kunnon vauhdin ja hyppäsin niin kauas vasemmalle kuin saatoin, varmistin ettei penkalle jäänyt jälkiä ja piilouduin tummien kuusenrunkojen lomaan.
Kuusikkoa parempaa ei olekaan, varsinkin jos siellä on kiviä ja mättäitä. Pimeässä kuusikko on loistava piilo, se on kuin kaivon pohja ja varjon varjo. Sara juoksi ohitseni niin kuin vain hyväkuntoinen yhdeksäsluokkalainen voi pinkoa, siis lujaa. Olin jo kohottautumassa, kun Sara pysähtyi katsomaan taakseen.
- Hei, Sara huusi.
Säikähdin.
Hän ei ollut huomannut minua. Näin Jopon nousevan esiin mäen päällä. Isä talutti Jopoaan, hän oli seurannut Saraa. Mietin, mikä hänet sai retuuttamaan pyörää mukanaan. Eihän hän kuitenkaan uskaltaisi sillä polkea.
- Mene sä toista kautta, Sara neuvoi.
Sarako tätä etsintää johti?
Jopo kääntyi tiellä pysähtymättä lainkaan ja hävisi näkyvistä. Minä nojasin kiveen. Se oli kova, pinnastaan kylmä ja märkä. Kivessä oli jonkinlaista turvaa. Jäin siihen vielä hetkeksi. Minusta alkoi tuntua, ettei mihinkään muuhun voinut luottaa. Puiden takaa nousi mustaan metsään muuta tiheämpiä paikkoja, mutta vaikka ne olivat pimeitä, olin minä niitä pimeämpi. Nousin väsyneesti ja kuljin varovasti tien reunaan. Sara etsisi nopeasti ja hätäisesti, hän ja isä tapaisivat pian toisensa. Kun Sara oli varmasti jatkanut eteenpäin, ja isä palannut takaisin, oli tie vapaa. Minulla oli paljon aikaa.
En tarkalleen tiedä miksi. Siitä oli kuitenkin hyötynsä, se kävi pian selväksi. Olin ehtinyt ohittaa sementtifirman, taksin ja puusepän, jopa kauneusvoidemyyjän, ja olin juuri tulossa hevostallien tienhaaraan, kun kuulin etäisiä juoksuääniä. En halunnut nähdä Saraa nyt. Otin kunnon vauhdin ja hyppäsin niin kauas vasemmalle kuin saatoin, varmistin ettei penkalle jäänyt jälkiä ja piilouduin tummien kuusenrunkojen lomaan.
Kuusikkoa parempaa ei olekaan, varsinkin jos siellä on kiviä ja mättäitä. Pimeässä kuusikko on loistava piilo, se on kuin kaivon pohja ja varjon varjo. Sara juoksi ohitseni niin kuin vain hyväkuntoinen yhdeksäsluokkalainen voi pinkoa, siis lujaa. Olin jo kohottautumassa, kun Sara pysähtyi katsomaan taakseen.
- Hei, Sara huusi.
Säikähdin.
Hän ei ollut huomannut minua. Näin Jopon nousevan esiin mäen päällä. Isä talutti Jopoaan, hän oli seurannut Saraa. Mietin, mikä hänet sai retuuttamaan pyörää mukanaan. Eihän hän kuitenkaan uskaltaisi sillä polkea.
- Mene sä toista kautta, Sara neuvoi.
Sarako tätä etsintää johti?
Jopo kääntyi tiellä pysähtymättä lainkaan ja hävisi näkyvistä. Minä nojasin kiveen. Se oli kova, pinnastaan kylmä ja märkä. Kivessä oli jonkinlaista turvaa. Jäin siihen vielä hetkeksi. Minusta alkoi tuntua, ettei mihinkään muuhun voinut luottaa. Puiden takaa nousi mustaan metsään muuta tiheämpiä paikkoja, mutta vaikka ne olivat pimeitä, olin minä niitä pimeämpi. Nousin väsyneesti ja kuljin varovasti tien reunaan. Sara etsisi nopeasti ja hätäisesti, hän ja isä tapaisivat pian toisensa. Kun Sara oli varmasti jatkanut eteenpäin, ja isä palannut takaisin, oli tie vapaa. Minulla oli paljon aikaa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.