Pystyyn haudattu

Skiftesvikin lyhyttä proosaa sisältävä esikoisteos Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja kohahdutti kirjallista elämäämme viime kevätkaudella, ja jo nyt hän vahvistaa jalansijojaan nykykirjailijoiden kärkijoukossa romaanillaan. Niukat ulkoiset tapahtumat sijoittuvat Perämeren kalastajakylään, jossa vaimonsa kuolemaa yhä sureva ikämieskalastaja odottelee laivaa ja sen mukana ainoaa poikaansa. Pitkään poissa ollut poika saapuukin, mutta viivähtää vain vähän aikaa. Vierailun aikana ennätetään kuitenkin monin tavoin hämmentää elämän pohjavirtoja ja pintaan nousee myös mutaa, jonka kaikki soisivat pian taas painuvan pohjaan. Kolmioasetelma äiti, isä ja poika saa uusia ulottuvuuksia sitä mukaa, kun kertoja; vaihtuvat eikä kukaan lopulta ole enkeli tai paholainen vaan inhimillinen, heikko olento räpistelemässä ahtaiden olosuhteiden verkossa yhtä aikaa syyllisenä ja syyttömänä. Skiftesvikin tyylissä on sekaisin tarua ja totta, myyttistä tunnelmaa ja rajua realismia sekä eräänlaista arvoituksellisuuden lumoa, jota meillä kirjallisuudessa harvemmin tapaa.