Kangasvuo, Jenny
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuvaaja: Antti J. Leinonen
Elämäkertatietoa
Olen oululaistunut kirjailija ja kulttuuriantropologi, jonka erityisalaa ovat seksuaalisuus ja ruumiillisuus niin tutkimuksessa kuin tarinoissa.
Väitöskirjani käsitteli suomalaista biseksuaalisuutta. Olen kiinnostunut myös suomalaisesta kansanperinteestä ja pohjoisen alueen esihistoriasta, erityisesti kansainvaellusajasta ja kampakeraamisesta kivikaudesta.
Työskentelen vapaana kirjailijana. Kirjoitan myös lehtijuttuja ja kritiikkejä eri julkaisuihin. Luennoin yliopistoilla seksuaalisuudesta ja ruumiillisuudesta pidän kirjoittamista käsitteleviä kursseja kansan- ja kansalaisopistoissa. Pidän myös esitelmiä ja luentoja omilta asiantuntija-aloiltani. Opetan ja esitelmöin sekä suomeksi että englanniksi, niin nuotion äärellä kuin kongressikeskuksissa.
Kirjallisuuteen liittyvät luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Oulun Kirjailijaseura ry:n hallituksen jäsen 2022-.
Suomen Kirjailijaliitto ry:n jäsen
Suomen Tietokirjailijat ry:n jäsen
Suomen Arvostelijan Liitto ry:n jäsen
Palkinnot:
Kuvastaja-palkinto 2013, Suomen Tolkien-seuran jakama palkinto joka jaetaan vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle.
Kunniamaininta Teoksen järjestämässä fantasia- ja scifiromaanien kirjoituskilpailussa 2011.
Atorox-palkinto 2006, vuoden parhaasta suomalaisesta fantasia- tai scifi-novellista.
Portti-kirjoituskilpailun voitto 2005.
Atorox-palkinto 2018.
Väitöskirjani käsitteli suomalaista biseksuaalisuutta. Olen kiinnostunut myös suomalaisesta kansanperinteestä ja pohjoisen alueen esihistoriasta, erityisesti kansainvaellusajasta ja kampakeraamisesta kivikaudesta.
Työskentelen vapaana kirjailijana. Kirjoitan myös lehtijuttuja ja kritiikkejä eri julkaisuihin. Luennoin yliopistoilla seksuaalisuudesta ja ruumiillisuudesta pidän kirjoittamista käsitteleviä kursseja kansan- ja kansalaisopistoissa. Pidän myös esitelmiä ja luentoja omilta asiantuntija-aloiltani. Opetan ja esitelmöin sekä suomeksi että englanniksi, niin nuotion äärellä kuin kongressikeskuksissa.
Kirjallisuuteen liittyvät luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Oulun Kirjailijaseura ry:n hallituksen jäsen 2022-.
Suomen Kirjailijaliitto ry:n jäsen
Suomen Tietokirjailijat ry:n jäsen
Suomen Arvostelijan Liitto ry:n jäsen
Palkinnot:
Kuvastaja-palkinto 2013, Suomen Tolkien-seuran jakama palkinto joka jaetaan vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle.
Kunniamaininta Teoksen järjestämässä fantasia- ja scifiromaanien kirjoituskilpailussa 2011.
Atorox-palkinto 2006, vuoden parhaasta suomalaisesta fantasia- tai scifi-novellista.
Portti-kirjoituskilpailun voitto 2005.
Atorox-palkinto 2018.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tieteellisiä artikkeleita:
"There Has Been No Phase in My Life When I Wasn't Somehow Bisexual": Comparing the Experiences of Finnish Bisexuals in 1999 and 2010. The Journal of Bisexuality, Taylor & Francis Publishing. Vol. 11, no 2-3. s. 271-289.
Insatiable Sluts and Almost Gay Guys: Bisexuality in Porn Magazines. In: Pornification. Sex and Sexuality in Media Culture Toim. Susanna Paasonen, Kaarina Nikunen & Laura Saarenmaa. 2007, Berg Publishers, Oxford.
Halun leikkiä ja pervoja fantasioita japanilaisessa naisten pornosarjakuvassa. Teoksessa: Pornoakatemia. Toim. Harri Kalha. 2007, Eetos, Turku.
Joustolesbot identeettihississä. Teoksessa: Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Toim. Taina Kinnunen & Anne Puuronen. 2006, Gaudeamus, Helsinki.
Tietokirjoja:
Bi- ja panseksuaalisuus, SKS 2022
Kotvimisen vallankumous, Karisto 2018 yhdessä Katri Rauanjoen ja Jonna Pulkkisen kanssa.
Olen kirjoittanut myös kirjallisuuskritiikkejä ja lehtiartikkeleita useisiin kulttuurilehtiin.
"There Has Been No Phase in My Life When I Wasn't Somehow Bisexual": Comparing the Experiences of Finnish Bisexuals in 1999 and 2010. The Journal of Bisexuality, Taylor & Francis Publishing. Vol. 11, no 2-3. s. 271-289.
Insatiable Sluts and Almost Gay Guys: Bisexuality in Porn Magazines. In: Pornification. Sex and Sexuality in Media Culture Toim. Susanna Paasonen, Kaarina Nikunen & Laura Saarenmaa. 2007, Berg Publishers, Oxford.
Halun leikkiä ja pervoja fantasioita japanilaisessa naisten pornosarjakuvassa. Teoksessa: Pornoakatemia. Toim. Harri Kalha. 2007, Eetos, Turku.
Joustolesbot identeettihississä. Teoksessa: Seksuaalinen ruumis. Kulttuuritieteelliset lähestymistavat. Toim. Taina Kinnunen & Anne Puuronen. 2006, Gaudeamus, Helsinki.
Tietokirjoja:
Bi- ja panseksuaalisuus, SKS 2022
Kotvimisen vallankumous, Karisto 2018 yhdessä Katri Rauanjoen ja Jonna Pulkkisen kanssa.
Olen kirjoittanut myös kirjallisuuskritiikkejä ja lehtiartikkeleita useisiin kulttuurilehtiin.
Tekstinäyte
Melkein vajosin polvilleni, otin käsilläni kiinni lumpioista. Polvilumpioni värisivät kuumina, ja kämmenluuni imeytyivät niiden värinään. Sitten luuni vastasivat ulkopuolelta tulevaan painoon ja joustivat, kasvoivat kokoa.
Jokainen huoneessa oleva musta luunpala siritti kalloluissani, ja kesti hetken, ennen kuin luurankoni mukautui niiden rytmiin. Kaiut napsahtelivat irti jokaisesta selkänikamastani, sormiluideni päät olivat kuin kekäleet.
Jokainen huoneessa oleva musta luunpala siritti kalloluissani, ja kesti hetken, ennen kuin luurankoni mukautui niiden rytmiin. Kaiut napsahtelivat irti jokaisesta selkänikamastani, sormiluideni päät olivat kuin kekäleet.
Rintakehäni laajeni, tunsin kuinka se kävi keuhkoilleni liian suureksi.
Mutta keuhkoni kasvaisivat vielä sen muotoon ja kokoon.
[...]
Ajatukseni olivat kirkkaammat kuin koko syksynä. Ymmärsin vihdoin syyn luideni outoon vetoon ja huminaan.
Luuni ovat päättäväisiä, ne tietävät, millaisiksi niiden täytyy tulla, mutta ne eivät puhu sanoin. Ne ovat yhtä päättäväisiä kuin isäni työpöydällä maanneet hajotetut luut, mutta niitä kaikkia täytyy kuunnella hiukan sivusta, jotta niiden äänestä erottaa merkityksen.
Halusin koskettaa luista jokaista, muistuttaa omia luitani niiden samanlaisuudesta. Antaa niille muodon, jota kohti hakeutua. Suunnan.
Kyse ei ole siitä, että kuvittelisin tai haluaisin luideni olevan mustat, vaan siitä, että ne ovat mustat. Minulla ei ole muuta tehtävää kuin tukea niitä niiden tulemisessa todellisiksi.
(Novellista Musta otsa novellikokelmassa Kaikessa lihassa on tahto, Osuuskumma 2024.)
Tänne eksyy hyvin harvoin ulkopuolisia. Tänne pitää tulla tarkoituksella, ajaa möykkyistä soratietä. Postikin tuodaan päätien varteen, kahden kilometrin päähän, josta minä haen sen autolla, hyvinä päivinä jalan.
Lähimmät naapurit asuvat seitsemäntoista kilometrin päässä. Nuoret ovat muuttaneet pois, vanhat kylät tyhjentyneet.
Katsoin tarkkaan maisemaa varmistaakseni, ettei ketään ollut näkemässä muutostani, vaikka tiesin kuinka epätodennäköistä se oli. Ullan valpas ja levollinen odotus kertoi, ettei mitään epäilyttävää ollut kuononkantamiin.
Muutuin. Otin vastaan kivun, epätietoisuuden, kontrollin pettämisen, joka muutoksessa asuu, ja joka päättyy kun hahmo on valmis ja kokonainen.
Karvani puskevat ulos. Maailma leveytyy kun kuononi kasvaa. Haistan kuistin lahonneen puun tukehduttavan voimakkaana. Katolle keväällä unohtuneen kuivalihanjämän. Ullan eilen tekemät reviirimerkit. Pakkasen nirhaisemat puolukat ja variksenmarjat. Tuoreet poronpapanat joen toisella puolella.
Selkä muuttaa muotoaan nikama nikamalta. Häntäni venyy ulos lantiosta. Se painuu heti takajalkojen väliin. Sormeni kutistuvat ja kiepahtavat kokoon.
Kynnet vääntyvät esiin. Kaon.
Ilma sirittää ääniä. Kosken pulputus yläjuoksulla. Harakoiden kuhertelu näkymättömissä. Omia aikojaan rasahtelevat keloontuneet kuusenoksat.
Tiaisen räpsähdys lentoon.
(Romaanista Sudenveri, Teos 2012.)
Mutta keuhkoni kasvaisivat vielä sen muotoon ja kokoon.
[...]
Ajatukseni olivat kirkkaammat kuin koko syksynä. Ymmärsin vihdoin syyn luideni outoon vetoon ja huminaan.
Luuni ovat päättäväisiä, ne tietävät, millaisiksi niiden täytyy tulla, mutta ne eivät puhu sanoin. Ne ovat yhtä päättäväisiä kuin isäni työpöydällä maanneet hajotetut luut, mutta niitä kaikkia täytyy kuunnella hiukan sivusta, jotta niiden äänestä erottaa merkityksen.
Halusin koskettaa luista jokaista, muistuttaa omia luitani niiden samanlaisuudesta. Antaa niille muodon, jota kohti hakeutua. Suunnan.
Kyse ei ole siitä, että kuvittelisin tai haluaisin luideni olevan mustat, vaan siitä, että ne ovat mustat. Minulla ei ole muuta tehtävää kuin tukea niitä niiden tulemisessa todellisiksi.
(Novellista Musta otsa novellikokelmassa Kaikessa lihassa on tahto, Osuuskumma 2024.)
Tänne eksyy hyvin harvoin ulkopuolisia. Tänne pitää tulla tarkoituksella, ajaa möykkyistä soratietä. Postikin tuodaan päätien varteen, kahden kilometrin päähän, josta minä haen sen autolla, hyvinä päivinä jalan.
Lähimmät naapurit asuvat seitsemäntoista kilometrin päässä. Nuoret ovat muuttaneet pois, vanhat kylät tyhjentyneet.
Katsoin tarkkaan maisemaa varmistaakseni, ettei ketään ollut näkemässä muutostani, vaikka tiesin kuinka epätodennäköistä se oli. Ullan valpas ja levollinen odotus kertoi, ettei mitään epäilyttävää ollut kuononkantamiin.
Muutuin. Otin vastaan kivun, epätietoisuuden, kontrollin pettämisen, joka muutoksessa asuu, ja joka päättyy kun hahmo on valmis ja kokonainen.
Karvani puskevat ulos. Maailma leveytyy kun kuononi kasvaa. Haistan kuistin lahonneen puun tukehduttavan voimakkaana. Katolle keväällä unohtuneen kuivalihanjämän. Ullan eilen tekemät reviirimerkit. Pakkasen nirhaisemat puolukat ja variksenmarjat. Tuoreet poronpapanat joen toisella puolella.
Selkä muuttaa muotoaan nikama nikamalta. Häntäni venyy ulos lantiosta. Se painuu heti takajalkojen väliin. Sormeni kutistuvat ja kiepahtavat kokoon.
Kynnet vääntyvät esiin. Kaon.
Ilma sirittää ääniä. Kosken pulputus yläjuoksulla. Harakoiden kuhertelu näkymättömissä. Omia aikojaan rasahtelevat keloontuneet kuusenoksat.
Tiaisen räpsähdys lentoon.
(Romaanista Sudenveri, Teos 2012.)