Ariel

Sylvia Plathin skitsofreenista persoonaa ja runoutta on tutkittu ja preparoitu epätavallisen tarkasti ja runsaasti. Plath oli harvinainen kirjallinen lahjakkuus, joka pyrki täydellisyyteen; hän hioi ja punnitsi ilmaisunsa ja kielensä mahdollisimman tarkaksi, ja ylti siten suorastaan loisteliaisiin saavutuksiin. Toisaalta hänen runouttaan on pidetty varsin monitasoisena ja vaikeaselkoisena. Plath koki elämässään ja ihmissuhteissaan pettymyksen toisensa jälkeen, mutta kykeni tragiikasta huolimatta niiden terävään analysointiin. Plathin elämää sävyttivät voimakkaasti kuoleman ja itsetuhon ajatukset, ja hänen runoissaan tuntuukin alituinen hautakukkien tuoksu. Kuitenkaan Plath ei välttämättä romantisoi kuolemaa, vaan kääntää säälimättä esiin myös sen irvokkaat piirteet. - Upea ja samalla järkyttävä "Ariel" on julkaistu Plathin kuoleman jälkeen; etenkin sen viimeiset runot kuvaavat satuttavasti runoilijan omaa väsymystä ja särkynyttä mieltä: "Sydän sulkeutuu,/meri liukuu pois/peilit on liinoin peitetty."