Ahvenniemi, Marja-Liisa
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva kirjailijatietolomakkeelta
Elämäkertatietoa
Vasta vuonna 2011 aloin opetustyön ohella kirjoittaa ensimmäistä romaaniani. Aiemmin en ole ehtinyt. Kirjoitellut olen kyllä sitä ja tätä aina siitä asti, kun Harrin kansakoulussa Jokipiissä sain joka vuosi ensimmäisen palkinnon (kirjan) valtakunnallisissa Henkisissä kirjoituskilpailuissa. Se oli kannustava voima. Kirjoittaminen muutenkin kiinnosti. Useita koulunäytelmiä yläasteen oppilaille tuli opettajavuosina kirjoitetuksi ja ohjatuksi. Kirjoitin myös muutamia satuja.
Monia tekstejä tuli myöhemmin nopeasti takaisin kustantamoilta. Etelä-Pohjanmaalla sanomalehti Ilkka ja paikallislehti Järviseudun Sanomat julkaisi joitain runojani ja muita tekstejä. Suuri ja ihana yllätys oli, kun Kvaliti Kustannus julkaisi esikoisromaanini, varsin erikoisen Lumilentäjän (415 s.) marraskuussa 2016. Kirjan kirjoitin kuvittelemani nuoren miehen näkökulmasta, vaikka olen nainen. Se tuntui hurjalta, enkä vieläkään tiedä, miten onnistuin.
Toivon saavani toisen, ehkä aivan erilaisen romaanin aikaan. Näytelmän, lähinnä komedian kirjoittaminen kiinnostaa myös, yksi onkin valmiina. Varastossa on novelli- ja näytelmätekstejä, joista voisi muokata uudelleen jotain ehkä parempaa.
Muutin hiljattain Espoosta Mikkeliin syyskuun lopussa 2017. Aiemmin asuin tässä samassa kaupungissa 1. aviomieheni ja lasteni tulevan isän kanssa vuodesta 1975, heti Tampereelta valmistumisten ja siellä avioliittoon vihkimisen jälkeen. Toimin tuntiopettajana ja lehdentoimittajana kaupunkilehdessä. Muutin, avioeron jälkeen ja kun kaikki kolme lastani olivat aikuisia, Etelä-Pohjanmaalle Lappajärvelle ensimmäiseen opettajanvirkaani sekä lähemmäs jo sairasta äitiäni. Vanhempani kuolivat sitten peräkkäisinä vuosina. Kun olin saattanut heidät kirkkomaalle, toinenkin avioliittoni loppui. Jätin 10-vuotisen virkani nuorelle opettajalle ja muutin Alajärven kautta pääkaupunkiseudulle.
Asuin Tuusulassa. Siellä romaani alkoi kehittyä määräaikaisten kokopäivätöiden ohella. Jäin varhennetulle eläkkeelle 63-vuotiaana ja muutin Espooseen. Romaanin teko jatkui sielläkin, nyt kirjoittamiselle oli jo hieman enemmän aikaa!
Espoossa asuin 3 vuotta, sain seurata kahden lastenlapseni kehitystä. Se oli arvokasta aikaa.
Mikkelissä minulla on myös kaksi lastenlasta. Viides lapsenlapseni syntyi syksyllä 2018 Kööpenhaminassa. Omat lapseni, kaksi tytärtä ja poika ovat nyt 41, 39 ja 37 v.
Nykyään, keväällä 2023, minun kuudesta lastenlapsestani vanhin on 17-vuotias ja nuorin 3-vuotias.
Koulutus tai tutkinto:
filosofian maisteri, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, cl lehdistö- ja tiedotusoppi
Myönnetyt kirjallisuuteen liitttyvät palkinnot ja niiden myöntämisvuodet:
MoniNainen Emäntä -valtakunnallinen kirjoituskilpailu, 4. sija ja tunnustuspalkinto yhdellä osallistuneella novellilla Ruskeat kumisaappaat. 2009. Novelli antologiassa Emäntävoimaa! kustantamo Maahenki. Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -valtakunnallinen kirjoituskilpailu, kunniamaininta yhdellä osallistuneella novellilla Ei sen huonompi ihminen,´. 2007. Novelli antologiassa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. kustantamo Avain.
Toivon saavani toisen, ehkä aivan erilaisen romaanin aikaan. Näytelmän, lähinnä komedian kirjoittaminen kiinnostaa myös, yksi onkin valmiina. Varastossa on novelli- ja näytelmätekstejä, joista voisi muokata uudelleen jotain ehkä parempaa.
Muutin hiljattain Espoosta Mikkeliin syyskuun lopussa 2017. Aiemmin asuin tässä samassa kaupungissa 1. aviomieheni ja lasteni tulevan isän kanssa vuodesta 1975, heti Tampereelta valmistumisten ja siellä avioliittoon vihkimisen jälkeen. Toimin tuntiopettajana ja lehdentoimittajana kaupunkilehdessä. Muutin, avioeron jälkeen ja kun kaikki kolme lastani olivat aikuisia, Etelä-Pohjanmaalle Lappajärvelle ensimmäiseen opettajanvirkaani sekä lähemmäs jo sairasta äitiäni. Vanhempani kuolivat sitten peräkkäisinä vuosina. Kun olin saattanut heidät kirkkomaalle, toinenkin avioliittoni loppui. Jätin 10-vuotisen virkani nuorelle opettajalle ja muutin Alajärven kautta pääkaupunkiseudulle.
Asuin Tuusulassa. Siellä romaani alkoi kehittyä määräaikaisten kokopäivätöiden ohella. Jäin varhennetulle eläkkeelle 63-vuotiaana ja muutin Espooseen. Romaanin teko jatkui sielläkin, nyt kirjoittamiselle oli jo hieman enemmän aikaa!
Espoossa asuin 3 vuotta, sain seurata kahden lastenlapseni kehitystä. Se oli arvokasta aikaa.
Mikkelissä minulla on myös kaksi lastenlasta. Viides lapsenlapseni syntyi syksyllä 2018 Kööpenhaminassa. Omat lapseni, kaksi tytärtä ja poika ovat nyt 41, 39 ja 37 v.
Nykyään, keväällä 2023, minun kuudesta lastenlapsestani vanhin on 17-vuotias ja nuorin 3-vuotias.
Koulutus tai tutkinto:
filosofian maisteri, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, cl lehdistö- ja tiedotusoppi
Myönnetyt kirjallisuuteen liitttyvät palkinnot ja niiden myöntämisvuodet:
MoniNainen Emäntä -valtakunnallinen kirjoituskilpailu, 4. sija ja tunnustuspalkinto yhdellä osallistuneella novellilla Ruskeat kumisaappaat. 2009. Novelli antologiassa Emäntävoimaa! kustantamo Maahenki. Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -valtakunnallinen kirjoituskilpailu, kunniamaininta yhdellä osallistuneella novellilla Ei sen huonompi ihminen,´. 2007. Novelli antologiassa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. kustantamo Avain.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Novellejani on julkaistu eri sanomalehdissä, varsinkin eteläpohjalaisissa, sekä Silta-novelli löytyy erään seinäjokisen yhdistyksen äänikirjasta, lukijana Marja-Leena Mäkelä.
Tekstinäyte
"Tarkastin heti kaikki kolmen kerroksen huoneet. Olin melkein varma, että ryyppykavereita piileksi jossain, mutta ketään ei löytynyt. Ehkä kiitos kuului sisätunnistinlaitteille, ovien automaattiselle lukitukselle ja päälle jääneille tunnelmavaloille. Niitä sentään vielä kunnioitettiin. Ilmeisesti porukat olivat paenneet varastetut rahat ja tavarat kainaloissaan niin pitkälle kuin Cumican on Sisimutista! Joissain makuuhuoneissa Sotku oli melkoinen, kuten myös kellarikerroksen uima-altaassa, missä kellui tavaraa tuoleista lähtien. Vain ylin kerros oli säilynyt melko siistinä ja ojennuksessa. Se oli ainoa alue, josta voi vielä käydä katsomassa suurin piirtein mallia, miltä huoneiden tulisi näyttää. Rakkaat kaverit eivät ilmeisesti olleet jaksaneet hinautua ylös asti. Pölyä ja roskia oli kaikkialla, myös pari naisten käsilaukkua, huulupunia ja sukkia. Unohtuneita pikkuhousuja ja rintaliivejä oli sullottuna varmaan talteen: ne tursuivat lipastojen laatikoista."