Gullstén, Sylvi

Olen koululaisesta asti rakastanut lukemista ja kirjoitusta. 18-vuotiaani olin perheen äiti, lapsia tuli 10 vuodessa 7 (yksi tytär kuoli 2-vuotiaana). Asuin järvikylissä, useassa paikassa, vuodesta 1974 Kolarin kirkolla, missä asun edelleen. Jo Sieppijärvellä 1972 asuessani lähdin ensin maatalouslomittajaksi (nuorin tytär mukanani). Lomittajakurssillakin olin Louella. Kolariin tultuani siivosin Rautaruukin työmaalla ja keittiössä lomitin. Vähitellen Kolarin sairaalhan lomituksia ja virka oli keittiössä lopuksi. Minua ovat lapset kannustaneet aina, olthin yhdessä surussa ja ilossa, kun he kotona olivat. Kyllä ne ilot ja surut vieläki ovat yhteisiä. Eihän yksi kirja kirjailijaa tee, mutta on harrastus, runoja on vielä "pussillinen" valmiita. Päiväkirjaa olen pitänyt 1992 vuodesta asti. Nuoruuden kirjoituksia paloi mökillä 1972 (harmittaa). Ainahan parempiakin löytyy, vaikka pidän itse omistakin tekeleistä ja kirjoittamisesta. Runokirjaani olen purkanut ilon, tuskan ja vaikeat ajat, joita on ollut!