Raikunen, Sinikka

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän saamat palkinnot

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Kirjailijan omat sanat

Opeta, innosta, välitä, rohkaise.

Oppikirjatekstejä kirjoitettaessa on pohdittava: millaista tekstiä oppilas ymmärtää, millaisia tehtäviä oppilas haluaa ratkaista, miten oppilas saadaan innostumaan tekstistä / tarttumaan kynään, mitä asiaa kullakin sivulla/aukeamalla opetetaan (sidonnaisuus opetussuunnitelmaan), miten teksti ja tehtävät toimivat eritasoisissa ryhmissä (Heikko ei saa masentua, lahjakas ei pitkästyä.), miten opettaja pystyy käyttämään oppikirjailijan tekstejä ja tehtäviä omassa luovassa opetuksessaan, miten teksteissä otetaan huomioon yhteiskunnan moraaliset ja eettiset näkemykset.

Elämäkertatietoa

Lapsuusvuosinaan Sinikka Raikunen sai tutustua Turun kirjallisiin piireihin kuten isänsä serkkujen Hiiskun sisarusten kotiin. Sisaruksista Helka Hiisku oli runoilija, Kyllikki Hiisku kääntäjä ja Aune Hiisku kirjailija. Sisarusten juhlissa Sinikka kohtasi mm. V.A. Koskenniemen, Tuomas Anhavan ja Kaarlo Marjasen. Kirjallisuuden ammattilaiset kertoivat kokemuksistaan kirjoittajina ja arkisista asioista. Lahjakkuuden lisäksi heillä oli rohkeutta ja halua kirjoittaa. Nämä kokemukset ovat alentaneet kynnystä tarttua kynään, lähteä kirjoittamaan oppikirjoja.
Turun opettajakoulutuslaitoksessa Sinikka Raikunen viihdytti opiskelijatovereita omintakeisilla saduilla ja tarinoilla. Sinikka Raikunen valmistui luokanopettajaksi vuonna 1977 korkeakoulututkinnon suorittaneiden poikkeuskurssilta Turun opettajakoulutuslaitoksesta. Oppikirjatyö Otavalla alkoi 1980-luvulla matematiikan Plussa-sarjalla ja jatkui lähes samanaikaisesti Askeleeni 1 - 2 uskontokirjoilla. Aapisryhmän vetäjänä ilmestyi 1998 Nupukaisten aapinen, viralliselta nimeltään Aapinen, Satulakka, Viestivakka, Tietopakka, yhdessä lastenkirjailija Tuula Kallioniemen kanssa.
Opetussuunnitelmien uusimistyö 2000-luvulla käynnisti kustantajilla monia kirjaprojekteja kuten uuden aapisen, Hauska matka Aasinen. Luokanopettajan arkea eläessään Raikunen huomasi, että kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta matkustella. Hauska matka Aapisessa ja Lukukirjassa lapsille tarjotaan uudenlainen satumaailma, matkoja erilaisiin ympäristöihin Intiasta Egyptiin, merenalaisesta maailmasta Etelämantereen jäätikölle. Tarinoiden kautta jokainen oppilas luokassa pääsisi kokemaan uutta ja saisi tutustua monenlaisiin kulttuureihin.
Taikamaan aapisperheen luomistyö alkoi vuonna 2008. Fantasiamaailma siirtyi ajan hengessä myös aapisen ja lukukirjan tarinoihin. Tarinoissa lapset eivät koskaan vahingossa joutuneet seikkailujen Taikamaahan, vaan he siirtyivät sinne vapaaehtoisesti mielikuvituksellisen taikalasin avustuksella. Tärkeintä aapisen ja lukukirjan tarinoissa on kertoa pienille oppilaille, miten on onnellista elää. Jokainen lapsi löytää arjesta iloa, lämpöä, ystävyyttä, rakkautta ja onnistumista. Olet rikas, kun sinulla on oma mielikuvitusmaailma.

Myönnetyt palkinnot

Oppikirjailijapalkinto Suomen tietokirjailijat ry 2008
Otavan Kirjasäätiön oppimateriaalipalkinto 2012

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Keskeiset julkaisut:

Otava: Plussa-sarja: matematiikan oppikirjat luokille 1, 2, 5 ja 6 oheistuotteineen. Askeleeni 1 ja 2 uskonnon oppikirjat oheistuotteineen. Uskonnon lukemisto. Aapinen ja Lukukirja, Satulakka, Viestivakka, Tietopakka oheistuotteineen. Mitä luin? 1 ja 2 , ymmärtävän lukemisen tehtäväkirjat. Sukkelat sanat, esiopetuksen aapinen oheistuotteineen. Nokkelat numerot, esiopetuksen matematiikka oheistuotteineen. Hauska matka, Aapinen ja Lukukirja oheistuotteineen. Juhlaopas, Esityksiä juhliin. Kirjoitelmien ideaopas opettajille. Luen. Kirjoita. Opin. 1 ja 2 tehtäväkirjat sanavaraston kartuttamiseen. Käsialaopas kolmosille ja nelosille. Ymmärtävän lukemisen oppaat luokille 1, 2, 3 ja 4. Omin nokin kynän kiemurat. Taikamaan Aapinen ja Lukukirja oheistuotteineen.
Yhteensä lähes 300 julkaisua.

Tekstinäyte

Myllytonttu
Mylly on ollut tontun kotina jo yli sata vuotta.
Myllyä käytettiin lähes viikoittain, kun tonttu oli nuori.

Niinä aikoina sattui ja tapahtui.
Eräänä iltana myllyrenki nukahti kesken jauhojen jauhamisen
Myllyn kivet jauhoivat tyhjää, ja renki vain kuorsasi.

Tonttu yritti herättää renkiä. Se taputti rengin poskea.
Ei siitä mitään apua ollut. Kuorsaus vain jatkui.

Tonttu kiipesi nopeasti ylös myllyn parrulle.
Hätäpäissään se heitti lattialle peltisen mukin.
Kolina kaikui myllyssä,
mutta renki vain jatkoi nukkumistaan.

Silloin tonttu muisti ystävänsä myllyhiiren.
Se hyppäsi parrulta alas ja konttasi hiiren kotikololle.
Onneksi hiiri oli kolossaan.
Tonttu ja hiiri suunnittelivat yhdessä kepposen.
Hiiri piipersi rengin luo ja puraisi renkiä nenään.

Renki säpsähti hereille, kiljaisi ja ponkaisi seisomaan.
Hölmistyneenä hän katseli hetken ympärilleen ja piteli nenäänsä.
Samassa renki tajusi, että myllyyn tarvitaan lisää viljaa.

Tonttu teki kuten myllytontun kuuluukin. Se herätti rengin.
Renki kaatoi suppiloon lisää jyviä.
Talon emäntä sai aamulla jauhoja ja talon väki tuoretta leipää.

(Sinikka Raikusen tarina Taikamaan Lukukirjasta)