Viikko kuin viikko

Tavallinen viikko akateemisesti koulutetun neuvostoliittolaisen virkeäidin hengästynyttä tasapainoilua virkatyön ja perhe-elämän välillä siinä vaiheessa, kun lapset ovat pieniä ja saavat alituiseen lastentauteja hoitopaikoissaan. Samaan aikaan kiinnostava tutkimusprojekti vaatisi uraa ajatellen naisensa kokonaan. Aviomies auttaa kohtuullisesti, mutta hänelläkin on työnsä ja uransa, joten vaimolle jää päävastuun ohella myös ikuinen huono omatunto ja riittämättömyyden tunne yhtä hyvin työn kuin kodinkin hoidon suhteen. Tuttua epäilemättä nuorille vaimoille ja äideille niin idässä kuin lännessä, mutta neuvostoliittolaisesta virkaäidin arjesta on ainakin meillä kuultu toistaiseksi niin vähän, että tämän pienoisromaanin lukee todella kiinnostuneena. Sitä ryydittää sitä paitsi naseva ironia, jolla tekijä hahmottaa sekä työyhteisöä että päähenkilön silmitöntä kaahaamista pitääkseen asiat edes osapuilleen oikeissa uomissaan. Huomattavasti raikkaampaa "naisasiaa" kuin läntisten feministien seksirimpuilut mukamas vapautumisen nimissä.