Tanssin niin nopeasti kuin voin

Vahvasti omaelämäkerrallinen kuvaus, jossa tunnettu amerikkalainen dokumenttifilmien tuottaja ja televisiotoimittaja kertoo, kuinka hänestä rauhoittavien pillerien lisääntyneen käytön ansiosta tuli ensin vaikeita vieroitusoireita kokeva hermoraunio ja onnettomien lisäseuraamusten ansiosta useampienkin mielisairaaloiden potilas ja psykiatrista toiseen henkistä apua etsivä syvästi onneton ihminen. Kuten usein näissä elämäkerrallisissa teoksissa on tässäkin joskus vaikea erottaa todellisuus ja kuviteltu tai uskoa kaikki kerrottu todeksi, koska kirjan tekijällä on toki oikeus rajata ja muuttaa. Tässä tapauksessa jossakin määrin uskomattomaksi jää rakastetun ja avomiehen yllättävä muuttuminen luotettavasta tuesta lähes elokuvamaiseksi kauhuhahmoksi, joka näin kuvattuna vaikuttaa mielisairaammalta kuin päähenkilö itse. Muuten kertojana tekijä on eloisa ja havainnoiltaan naseva ja älykkään kriittinenkin niin että amerikkalaisesta mielenterveydenhoidosta ja psykiatrikunnasta saa varsin monipuolisen kuvan lähes viihteellisen vauhdikkaan romaanijuonen myötä.