Lösönen, Yrjö

Iiksenjoelta Pankavaaraan,
Kankivaarasta Onttolaan.
Kaikki on Kontiolahden maata
vaarojen, järvien Karjalaa.

Koillista vartioi vaarojen nauha,
ne vakaina seisovi paikoillaan.
Lännessä läikkyvi Höytiäinen
hopeista hohdetta laineillaan.

Etelän puolella viljavat pellot,
männikkökankaat, laakeat suot.
Niittyjä, harjuja kahtia halkoo
Pielisen virran valtaisa vuo.

Ylisen rannoilta Heraniemen nenään,
saa soita ja lehtoja taivaltaa.
Mönnin lossin ja Kolvanan Uuron
kohtaa kulkija matkallaan.

Kyykän korvessa mustikat kasvaa,
siellä on mainiot marjaiset maat.
Eksyneen huutoon kaiku vain vastaa
laajat on salojen laidunhaat.

Laella korkean Pyytivaaran,
kaiken tuon tavoittaa katseellaan.
Eikä alla korkean taivaankaaren
voi löytää seutua kauniimpaa.

[Runoni. Kontiolahti-seura 1989, s. 65]