Nikkari, Martta
Tekstinäyte
Kevätkeijujen karkelo säteissä auringon.
Tähtien tuikkeen sammuttanut on aamuinen valo.
Hankien hohteessa timantin kimmellys on.
Idän taivaalla ruskon purppuran palo.
Kaunis on maa valossa raikkaan aamun.
Elämän toivon kevät taas myötään tuo.
Poissa on vallat metsistä pimeyden haamun.
Tähtien tuikkeen sammuttanut on aamuinen valo.
Hankien hohteessa timantin kimmellys on.
Idän taivaalla ruskon purppuran palo.
Kaunis on maa valossa raikkaan aamun.
Elämän toivon kevät taas myötään tuo.
Poissa on vallat metsistä pimeyden haamun.
Säteensä aurinko kenttien ylitse suo.
Kaunis on maa valossa heräävän kevään.
Aurinko sammuttanut jo tähdet on.
Aamulla valoon ja lämpöön lauhaan herään.
Luomisen voima on luonnossa taukoomaton.
Raikkaus tuulen, kirkkaus aamun niin armaan.
Raitojen oksilla urvut jo heräjää.
Poistunut mailta voima on pimeyden harmaan.
Muuttolintujen laulu pian taas helähtää.
Kevätkeijujen karkelo säteissä auringon.
Valkohangilla tuhannet timantit välkkyy.
Luomisen taika laskenut maille on.
Se uudessa keväässä, lintujen laulussa helkkyy.
Ootamme ikuista kevättä ihanaa,
sielumme maasta mi nostaa kotihin taivaan.
Siellä armoa, rauhaa nauttia saa
ihminen, tänne syntynyt riemuun ja vaivaan.
[Muistojen helminauha. Brahean kriivarit 1985, s. 61]
Kaunis on maa valossa heräävän kevään.
Aurinko sammuttanut jo tähdet on.
Aamulla valoon ja lämpöön lauhaan herään.
Luomisen voima on luonnossa taukoomaton.
Raikkaus tuulen, kirkkaus aamun niin armaan.
Raitojen oksilla urvut jo heräjää.
Poistunut mailta voima on pimeyden harmaan.
Muuttolintujen laulu pian taas helähtää.
Kevätkeijujen karkelo säteissä auringon.
Valkohangilla tuhannet timantit välkkyy.
Luomisen taika laskenut maille on.
Se uudessa keväässä, lintujen laulussa helkkyy.
Ootamme ikuista kevättä ihanaa,
sielumme maasta mi nostaa kotihin taivaan.
Siellä armoa, rauhaa nauttia saa
ihminen, tänne syntynyt riemuun ja vaivaan.
[Muistojen helminauha. Brahean kriivarit 1985, s. 61]