Kupiainen, Unto
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Museoviraston kuvakokoelmat
Elämäkertatietoa
Unto Kupiainen oli poikkeuksellisen monitaitoinen: hän oli kirjallisuudentutkija, runoilija, kulttuuripakinoiden kirjoittaja ja viihdekirjailija.
(Kansallisbiografia)
- - -
Asunut Pyhäselän Niittylahdessa ja Kesälahdella 1940-60-luvuilla
(Kansallisbiografia)
- - -
Asunut Pyhäselän Niittylahdessa ja Kesälahdella 1940-60-luvuilla
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Käännöksiä, kirjallisia tutkimuksia, nuottijulkaisuja.
Runsaasti kirjallisuusarvosteluja ja kirjallisuutta koskevia artikkeleita eri sanoma- ja aikakauslehdissä
Yksittäisiä tekstejä:
Homo crescens : Viipurin klassillisen lyseon oppilaiden 70-vuotisten muistojen juhlaan : 5. 11. 49. Julk. 1949.
Runsaasti kirjallisuusarvosteluja ja kirjallisuutta koskevia artikkeleita eri sanoma- ja aikakauslehdissä
Yksittäisiä tekstejä:
Homo crescens : Viipurin klassillisen lyseon oppilaiden 70-vuotisten muistojen juhlaan : 5. 11. 49. Julk. 1949.
Voitonseppele: tervehdys ensimmäisille yhteiskuntatieteiden maistereille promootioon 10.5.1956. Julk. 1956.
runoja antologioissa:
Finn költők antológiája, käänt. István Ágh, Kozmosz, 1973 (runoja unkariksi)
Finnische Lyrik aus hundert Jahren, käänt. Friedrich Ege, Merin, 1973:
- Im Boot (runo saksaksi)
runoja antologioissa:
Finn költők antológiája, käänt. István Ágh, Kozmosz, 1973 (runoja unkariksi)
Finnische Lyrik aus hundert Jahren, käänt. Friedrich Ege, Merin, 1973:
- Im Boot (runo saksaksi)
Tekstinäyte
Sisässäni sinä ainoastaan
sydämeni ääntä vartioit.
Linnun siiven tietä tuulta vastaan
muut ei voisi viedä. Sinä voit.
Kaikki, mikä lauluks havaa kerta,
kiirastules liekin läpi vie.
Vaikka tihkuis siivet sydänverta,
tiivistä se runon pyhä tie,
sydämeni ääntä vartioit.
Linnun siiven tietä tuulta vastaan
muut ei voisi viedä. Sinä voit.
Kaikki, mikä lauluks havaa kerta,
kiirastules liekin läpi vie.
Vaikka tihkuis siivet sydänverta,
tiivistä se runon pyhä tie,
jotta kerran, laulun lakatessa
tuntea ma voisin pystyin päin:
tuulen suulla, siiven hakatessa
turhaankin, ma uskolliseks jäin.
[Valitut runot. WSOY 1956, s. 185]
tuntea ma voisin pystyin päin:
tuulen suulla, siiven hakatessa
turhaankin, ma uskolliseks jäin.
[Valitut runot. WSOY 1956, s. 185]
Lähteitä ja viittauksia