Asp, Kaarlo
Elämäkertatietoa
Yo 1913
Pohjois-Satakunnan kansanopiston johtaja 1928-1961
Kankaanpään Sanomien päätoimittaja 1939-1961
Kouluneuvos
Pohjois-Satakunnan kansanopiston johtaja 1928-1961
Kankaanpään Sanomien päätoimittaja 1939-1961
Kouluneuvos
Tekstinäyte
Eräänä aamuna oli Viirinen ottanut kaksi kulausta yhden asemesta ja hetken lattialla käveltyään julistanut:
- Jos vihollinen tälle kulmakunnalle hyökkää, niin sen minä sanon, että tätä tönöä se ei saa!
- Höpön, höpön!
- Ei peijakassoikoon saakkaan! Ärähti Viirinen kiukustuneena. – Höpötä sinä, mitä höpötät! Eivät ämmät tällaisia asioita ymmärrä!
Viirinen lähti kiukuissaan ulos.
Ei tätä tönöä vihollinen voita, tämän kulmakunnan esikuntaa, jupisi hän itsekseen astuessaan porstuasta pihalle.
Seistyään hetken pakkasessa portaitten edessä heräsi hänessä ajatus, että millä tavalla minä sitten oikein tätä tönöä puolustan?.... Ei tämä totisesti ole mikään västinki. Nuo piha-aidatkin ovat niin lahot, että ne töykkäsi menneenä suvena nurin Puntarin lehmä ja haaskasi minun hyvän tupakkimaani. Ja mitä pitää tuo pirtti? Ei yhtään mitään! Eihän se pidä edes lämpöäkään!.... Tätä paikkaa täytyy varustaa ja lujasti.
Viirinen tepasteli edestakaisin kapoista polkua pitkin, joka vei kuistilta portille, poikkesi hankeenkin kahlaamaan, mittaili ja suunnitteli.
Koska nyt on Turkin sota, niin tehdään tähän Tupniakin vallit. Totta ne pitävät!
Viirinen päätti luoda pirttinsä ympärille uljaat lumivallit. Kovahan se oli urakka lumivallien luominen tämän pihapiirin ympärille, mutta tarvitsiko sitä työtä yksin tehdä? Tässähän oli esikunta: haetaan Pokki avuksi! Ja, jukoliste, tuohon portille laitetaan kanuuna!
Viirinen tunsi nuortuneensa kymmenen vuotta tehtyään tämän oivan keksinnön. Vikkelästi kipaisi hän takaisin pirttiin ja luikkasi heti ovelta:
- Tuohon portille pannaan nyt sitten kanuuna!
(Tammisunnuntaista suviöihin 1930)
- Jos vihollinen tälle kulmakunnalle hyökkää, niin sen minä sanon, että tätä tönöä se ei saa!
- Höpön, höpön!
- Ei peijakassoikoon saakkaan! Ärähti Viirinen kiukustuneena. – Höpötä sinä, mitä höpötät! Eivät ämmät tällaisia asioita ymmärrä!
Viirinen lähti kiukuissaan ulos.
Ei tätä tönöä vihollinen voita, tämän kulmakunnan esikuntaa, jupisi hän itsekseen astuessaan porstuasta pihalle.
Seistyään hetken pakkasessa portaitten edessä heräsi hänessä ajatus, että millä tavalla minä sitten oikein tätä tönöä puolustan?.... Ei tämä totisesti ole mikään västinki. Nuo piha-aidatkin ovat niin lahot, että ne töykkäsi menneenä suvena nurin Puntarin lehmä ja haaskasi minun hyvän tupakkimaani. Ja mitä pitää tuo pirtti? Ei yhtään mitään! Eihän se pidä edes lämpöäkään!.... Tätä paikkaa täytyy varustaa ja lujasti.
Viirinen tepasteli edestakaisin kapoista polkua pitkin, joka vei kuistilta portille, poikkesi hankeenkin kahlaamaan, mittaili ja suunnitteli.
Koska nyt on Turkin sota, niin tehdään tähän Tupniakin vallit. Totta ne pitävät!
Viirinen päätti luoda pirttinsä ympärille uljaat lumivallit. Kovahan se oli urakka lumivallien luominen tämän pihapiirin ympärille, mutta tarvitsiko sitä työtä yksin tehdä? Tässähän oli esikunta: haetaan Pokki avuksi! Ja, jukoliste, tuohon portille laitetaan kanuuna!
Viirinen tunsi nuortuneensa kymmenen vuotta tehtyään tämän oivan keksinnön. Vikkelästi kipaisi hän takaisin pirttiin ja luikkasi heti ovelta:
- Tuohon portille pannaan nyt sitten kanuuna!
(Tammisunnuntaista suviöihin 1930)